Onko rakkaus kiloista kiinni?

“Miten te nyt noin olette lihoneet sen jälkeen kun aloitte olemaan yhdessä?” tiedusteli ystävä illanistujaisissa. Hämmennys mykisti suuni. En ollut miettinyt koko asiaa. Silti kysymys tuntui epämiellyttävältä. Mitä huonoa parisuhteen lisäkiloissa on?

Ihminen syntyy maailmaan ihon ja lihasten pulleista poimuista. Useimmiten hänet nostetaan suoraan syliin. Se on pehmeä paikka, mihin ihminen kaipaa ja jota hän tarvitsee läpi elämänsä. Parhaimmillaan vastasyntyneen ensimmäisenä kokemuksena on turvallinen tunne vilpittömästä rakkaudesta, hyväksytyksi tulemisesta ja kokonaisvaltaisesta ihailusta. 

On surullista jos rakkauden määrää aletaan mittaamaan painoindekseissä. Olen elänyt parisuhteissa, joissa painon kertymistä ei ole katsottu hyvällä. Karttuvat kilot ovat olleet uhka parisuhteen jatkumiselle. Niin silloiselta kumppaniltani kuulin. Niin myös epävarmassa naiseudessani uskoin ja luulin. Muodokas sopusuhtaisuus merkitsi edustuskelpoisuutta. Sensuelli kaunis ulkonäkö tarkoitti vetovoimaisuutta. Voimakas huulipuna ja push up-liivit vahvistivat haluttavuutta.

On surullista jos rakkauden määrää parisuhteessa aletaan mittaamaan painoindekseissä.

Erojen yhteydessä monet ihmiset laihtuvat anorektisiin mittoihin. Eletty ja menetetty parisuhde kutistuu pois, vaikka jäljet jäävät muistoina iholle ja mielen kerroksiin. Toisille erokivun painamille ruoka on kaivattu suoja ja hetken lohtu. Kun rakkaus ei pidä enää hengissä, niin ainakin kalorit pitävät.

Minulla on parisuhteen onnellisuuskiloja. Ne sisältävät yhdessä tehtyjä pitkiä illallisia. Juustoisia herkkuja, maukkaita viinejä, suklaan ja lakritsin taivaallisia makuja. Silkkaa keskinäistä nautintoa ilman huonoa omaatuntoa. Nykyisin se on mahdollista.

Onnellisuuskiloni muistuttavat minua tärkeästä asiasta. Parisuhteessani saan olla ilman stressiä hyväksytty ja ihailtu. Kilojeni kanssa tai niitä ilman. Yhtä lailla silitän hellyydellä mieheni vartalon jokaista kohtaa. Haluni ja rakkauteni ei ole kiloista kiinni.