Onko parisuhde sinulle peili vai ikkuna?

Lapsena peilitalossa oli kiehtovaa seurata oman kuvajaisen heijastuksia äärettömyyteen asti. Saattoi kuvitella, että minä en lopu koskaan. Kun nuorena ensi kerran rakastuin toiseen, sama leikki jatkui. Oli ihanaa upota toiseen ja nähdä itsensä. Heijastimme toisiamme ja rakastimme näkemäämme. Se oli yksi tapa oppia tuntemaan itseään ja tulla kokonaisemmaksi.

Rakastan aina toisessa sitä tapaa, millä hän katsoo minua ja rakastaa.

Ensirakkaudet päättyvät monesta syystä. Yksi syy voi olla, että kyllästymme lopulta katselemaan omaa kuvaamme toisessa. Alamme kaivata toista toisena, erilaisena ja uutena. Ensirakkaus voi vaihtua uuteen suhteeseen myös saman kumppanin kanssa, mutta usein vaihdamme myös kohdetta. On jotenkin helpompaa aloittaa kokonaan alusta. Mutta emme kuitenkaan aloita alusta vaan jatkamme siitä, mihin edellisessä suhteessa jäimme. Jatkamme toisen silmiin katsomista ja itsemme näkemistä.

Rakastan aina toisessa sitä tapaa, millä hän katsoo minua ja rakastaa. Myös hän rakastaa minussa itseään. Suhteen alussa olemme molemmat valmiita jättämään itseämme sivuun ja antamaan toiselle hänen unelmaansa, koska hän tekee saman minulle. On ihanaa elää samanlaisuuden kuvitelmaan perustuvissa rakkauden tunteissa. On mahdollista jäädä tähän kehään ikuisesti vaihtuvien kumppaneiden kanssa tai voimme venyttää itsemme seuraavaan vaiheeseen. Uskallatko yrittää?

Peili tuntuu rikkinäiseltä ja tulee houkutus vaihtaa se toiseen, paremmin heijastavaan.

Samanlaisuus toisen ehdoilla alkaa ennemmin tai myöhemmin tuntua taakalta ja yritämme laajentaa reviiriä. Alamme paljastaa itsestämme kaikenlaista, mihin toinen ei ole varautunut. Seuraa pettymyksiä ja yrityksiä muuttaa toista takaisin oman unelman näköiseksi. Seuraa myös ahdistusta ja tilan puutteen tuntua, kun toinen yrittää muuttaa minua itselleen sopivammaksi. Peili tuntuu rikkinäiseltä ja tulee houkutus vaihtaa se toiseen, paremmin heijastavaan.

Olemme keskellä parisuhdevääntöä. Eihän tämä tällaista kuulunut olla, ikuista riitaa ja valtataistelua tai hiljaista jurnutusta hävityn taistelun jälkeen! Onko olemassa kolmatta tietä kyllästymisen ja ahdistavan riitelyn välillä? Moni lakkaa uskomasta parisuhteeseen kokonaan ja julistautuu ikisinkuksi tai tyytyy suorittamaan velvollisuudentuntoista perusarkea.

Näen toisen toisena sekä kaiken sen, mitä hän voi omalla ainutlaatuisuudellaan tuoda elämääni.

Pystytkö kuvittelemaan sen suhteen, joka alkaa avautua silmien eteen, kun peili paljastuu ikkunaksi? Jos hämärrän valoa omassa huoneessani ja annan katseen kohdistua ikkunan ulkopuolelle, alan hahmottaa siellä kokonaan uutta maailmaa. Näen toisen toisena sekä kaiken sen, mitä hän voi omalla ainutlaatuisuudellaan tuoda elämääni. Millainen maisema sinun silmillesi avautuu, kun katsot kumppaniasi paremmassa valossa? 

Suhteen jatko on kiinni siitä, kestämmekö, että toinen ei ole heijastuma minusta vaan kokonaan uusi ja tuntematon maanosa valmiina elämänpituiseen tutkimusretkeen.

Terveisin Anne Anttonen