Onko miehen lyöminen viihdettä?

Muutamia kohtauksia tv- tai elokuvaillan varrelta:

Miehen uskottomuus selviää naiselle. Nainen huutaa ja itkee. Hän ryntää kiinni mieheen ja takoo nyrkeillään miehen olkavarsiin ja rintakehään. Mies ottaa iskut vastaan, suojautuu ja viimein kaappaa naisen syleilyynsä niin, ettei tämä pysty enää lyömään. Nainen purskahtaa kovempaan voimattomaan itkuun ja jää miehen halaukseen.

Mies kertoo naiselle aikomuksestaan lähteä kavereiden kanssa sopimaansa pokeri-iltaan, vaikka nainen on miehen tietämättä kutsunut vanhempansa kylään juuri samana iltana. Nainen huutaa, että mies haluaa nöyryyttää häntä vanhempiensa edessä ja läimäyttää miestä pikaistuksissaan avokämmenellä poskelle. Mies kääntyy poistuakseen. Nainen rientää halaamaan miestä ja selittää olevansa pahoillaan.

Nainen ja mies väittelevät miehen työnteosta. Mies kertoo, että hänen työpaikalla saamansa positiivinen palaute tuntuu hyvältä, koska sellaista ei muualla kuule. Nainen lyö miestä olkapäähän, nauraa ja sanoo, että työpaikan naiset vain imartelevat miestä ja että oikean positiivisen palautteen hän saa kuitenkin kotona. Mies sanoo, ettei palaute ole imartelua eikä hän oikeasti saa mitään positiivista palautetta muualla kuin työpaikalla. Nainen lyö taas miehen olkapäähän, nyt loukkaantuneena, kovempaa ja ilman naurua. Mies pahoittelee, pehmentelee puheitaan ja pyytää anteeksi.

Nämä kohtaukset eivät ole suoraan mistään elokuvasta tai sarjasta, mutta voisivat olla. Vai kuinka? Tämän kaltaisia kohtauksia ainakin minä olen nähnyt hyvin usein. Valitettavasti.

Ihmetyttää, miksi naisten miehiin käyttämä väkivalta esitetään jotenkin harmittomana ja hyväksyttävänä. Ja varsinkin ymmärrettävänä. Ikään kuin miehen petollinen tai loukkaava käytös oikeuttaisi naisen käyttämään väkivaltaa. Usein se esitetään melko lievänä, mutta väkivaltaa se kuitenkin on. Ja jos sukupuoliroolit käännettäisiin toisin päin, ei tällaisia kohtauksia näytettäisi tai niiden sävy olisi kovin erilainen. Mikä on erittäin hyvä.

Sama ilmiö on näkyvissä myös suomalaisessa pop-musiikissa, ehkä vielä karummassa muodossa. Jos mies on petollinen, uskoton, loukkaava tai väkivaltainen, niin naisen väkivalta tai sillä uhkaaminen tulee ymmärrettäväksi ja hyväksytyksi. Näin esimerkiksi PMMP:n ”Joku raja”-kappaleessa: ”Jos lyöt vielä kerran, niin mä tapan sut. Ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut”.

 Tai Chisun ”Kohtalon oma”-biisissä: ”Mä katkon sun peukalon, ettet liftata voi mun perään. Sit etusormen vuoro on, ettet sä töki mua sillä enää”. Kappaleessa myös muut sormet, pikkusormea lukuun ottamatta, saavat osakseen saman käsittelyn.

Sanni puolestaan laulaa: ”Että mitähän vittua, kohta alkaa legot tippua, sun jurrikielareista kuulin vähän juttua”. Legojen tippumisella viitataan tässä käsittääkseni kasvoihin lyömiseen niin, että hampaat irtoavat.

Näiden laulujen sanoma koetaan ilmeisesti usein naisten voimaantumisen kuvauksena. Siitä miten pahoinpidelty, alistettu tai petetty nainen alkaa nähdä omaa arvoaan ja nousee puolustamaan itseään. Niinkin. Mutta niissä on kuitenkin myös sanoma siitä, että naisen käyttämä väkivalta on ymmärrettävää, hyväksyttävää tai ehkä jopa ihannoitavaa ja kannustettavaa. Ainakin joissain tilanteissa. Ja syy väkivaltaan on miehessä.

Nämä kulttuurin ja viihteen esimerkit ovat mielestäni huolestuttavia. Lähisuhdeväkivalta on vuosien kuluessa jonkin verran vähentynyt, vaikka se on yhä edelleen aivan liian yleistä. Parempaan suuntaan asiassa vie puhuminen ja ongelman tiedostaminen. Käsitystä, ettei mikään oikeuta väkivaltaista käyttäytymistä lähisuhteissa, on tärkeää pitää painokkaasti esillä.

Siksi on erittäin surullista, jos samaan aikaan vahvistetaan vastakkaista viestiä. Että naisen väkivaltaisuus miestä kohtaan olisi jotenkin eri asia. Että se olisi ymmärrettävää ja hyväksyttävää tai jopa merkki naisen vahvuudesta ja voimaantumisesta. Vaikka väkivalta on aina väkivaltaa.

Terveisin Anssi Tietäväinen