On mukava palata tavalliseen arkeen loman jälkeen
Varsinkin pikkulapsivuosina huomasin odottavani tavalliseen arkeen palaamista ihan yhtä innokkaasti kuin olin odottanut loman alkua. Ei lomissa mitään vikaa ollut, kaikki sujui suunnitellusti, lämpöä ja aurinkoa oli riittävästi, matkat sujuivat onnellisten tähtien alla, mutta rajansa kaikella.
Lomakaan ei tuntuisi miltään, jos ei olisi arkea.
Vuoden aikana olin aina ehtinyt unohtaa loman rasittavan puolen: hotelliyöt ja siskonpetit sukulaisissa olivat kyllä vaihtelua, mutta rauhallisimmin koko perhe nukkui omissa sängyissään säännöllisten nukkuma-aikojen suojassa. Hampurilaiset ja ranskalaiset tai tomaattikastikepasta ovat herkkua silloin tällöin, mutta arkiruokaa “meidän perheen tavalla” alkoi yleensä kaivata jo kahden reissuviikon jälkeen. Ja vaikka olikin mukavaa istua kumppanin kanssa kesäyötä, niin aamulla jomman kumman piti silti herätä virkkujen lasten kanssa liian lyhyiden yöunien jälkeen.
Niinpä loman loppu ja töihin, päiväkotiin tai kouluun palaaminen ei yleensä ollutkaan kauhean haikeaa vaan päinvastoin: ihan tavallinen arki alkoi. Ihana arki.
Suomalainen pitkä kesäloma on parhaimmillaan perhettä ja parisuhdetta kannatteleva tapa (ja huonoimmillaan katastrofi), mutta silti on hyvä, ettei sitä kestä määräänsä enempää. Lomakaan ei tuntuisi miltään, jos ei olisi arkea.
Ja sitten kun arki taas alkaa kyllästyttää, voi piristää itseään suunnittelemalla ensi kesän lomaa!