Onko sinulle joskus käynyt niin, että tv-sarja tai elokuva antoi inspiraatiota tai uutta näkökulmaa parisuhteeseen? Monelle on käynyt niin katsoessaan irlantilaisen Sally Rooneyn romaaniin perustavaa sarjaa Normaaleja ihmisiä. Siinä seurataan kahden erilaisista taustoista tulevan nuoren, Mariannen ja Connellin ystävyyttä ja rakkautta lukiosta yliopiston viimeiseen vuoteen.
Sarja on koskettanut ihmisiä eri tavoin. Joku huomasi haikeana kaipaavansa nuoruuden herkkyyttä ja tuoreutta. Tai sitä kun seksuaalinen halu heräsi spontaanisti, eikä ruuhkavuosien ja pitkän suhteen arki ollut vielä saanut yliotetta. Joku löysi kosketuspintaa siitä, miten käsittämätön yhteys ja vetovoima voi olla jonkun ihmisen kanssa, vaikka muiden silmissä olisikin epätavallinen tai epätodennäköinen pari. Moni muisti myös nuoruuden epävarmuuden: tarpeen olla hyväksytty toisten silmissä, pelon siitä, että itsessä on jotain vikaa.
Itselleni puhuttelevinta sarjassa oli sen hidas tempo. Kun leikkaus ja vuorosanat olivat rauhallisia, monivivahteiset ja herkkävireiset tunteet, ilmeet ja tunnelmat pääsivät esiin. Katsojanakin sain kiinni levollisesta läsnäolosta. Pidin erityisesti päähenkilöiden tavasta keskustella: se ei ollut kiivasta tai toisen päälle puhuvaa, vaan sellaista, jossa oli taukoja ja tilaa. Tällaisella puhumisen tavalla on paljon annettavaa parisuhteeseen.
Läsnäolevaa puhumista voi ja kannattaa harjoitella.
Läsnäolevaa puhumista voi ja kannattaa harjoitella. Sen sijaan, että puhuisimme aina pelkästä tottumuksesta tai vaikkapa pahasta olostamme käsin, voimme puhua sydämestämme, ytimestämme käsin. Yksinkertaisimmillaan se voi tapahtua niin, että kiinnittää huomiota hiljaisuuteen keskustelussa. Pitää huolta, että toisen lopettaessa puhumisen ei heti kiirehdi vastaamaan. Näin saa mahdollisuuden laskeutua läsnäoloon ja havaita, mitä itse todella tuntee ja haluaa sanoa. Kun kestää hiljaisuutta ja keskustelun hidastumista, antaa myös tilaa toiselle.
Hiljaisuus vuorosanojen välissä voi yllättävän tehokkaasti syventää yhteyttä niin itseen kuin kumppaniin. Mitä jos kokeilisit tätä vaikkapa viisi minuuttia päivässä? Jätä reilusti tyhjää tilaa kumppanisi sanojen jälkeen. Ehkä voitte sopia tästä kokeilusta yhdessä? Myös pariterapia voi olla paikka harjoitella itsen ja toisen kuuntelua, jos rauhallinen keskustelu on vaikeaa.
Läsnäolevasti puhuen huomaat ehkä sanovasi kiukkuisten sanojen sijaan: minulla on sinua ikävä. Kenties kumppanisi kuulee sinua tavallista paremmin. Ehkä huomaat, että yhteys toiseen syvenee sanojen lisäksi myös katseiden ja jaetun hiljaisuuden ansiosta.
Kiitos teille, jotka suosittelitte sarjaa minulle. Minä suosittelen sinulle, joka et vielä ole sitä katsonut. Yle Areenasta löydät.
Levollisin alkusyksyn terveisin,
Johanna Tanska
Toimin kirkon perheneuvojana Kotkassa, pohjakoulutukseltani olen teologi. Perheeseeni kuuluu mies ja kaksi kouluikäistä lasta. Elämässämme ovat mukana myös miehen kolme aikuista lasta ja kolme lastenlasta. Voimaa ja iloa ruuhkavuosiin saan muun muassa eläimistä, kehollisista harjoituksista ja vaellusreissujen suunnittelemisesta.
