Naisvoimaa – tyttöys, naiseus, äitiys ja naisten välinen yhteys
Syksyn hämärtyessä etsin lämpöä, valoa ja voimaa katsomalla Pedro Almodovarin elokuvia. Niiden musta huumori ja hulluus antavat armoa kaikille ja kaikessa. Suosikkini Almodovarin laajassa tuotannossa on Volver – Paluu. Sitä perheterapeuttisempaa elokuvaa minun on vaikeata keksiä. Ohjaaja itse luonnehtii työtään näin:
“Olen palannut naisten maailmaan. Olen palannut äitiyteen, joka on elämän ja fiktion äiti. Ja luonnollisesti olen palannut takaisin omaan äitiini.”
Tänään, kansainvälisenä tyttöjen päivänä, koko tytön elämänkaari on tässä elokuvassa läsnä. Keskushenkilöistä nuorin elää teinivuosiaan ja vanhin on hänen isoäitinsä.
Volverissa minua puhuttelee erilaisuuden hyväksyminen ja siitä nouseva yhteys. Jokainen päähenkilöistä on kokenut kovia. Äitien ja sisarusten kohtaamiset ovat jännitteisiä. Joidenkin välit ovat etääntyneet loukkaantumisten vuoksi. Espanjassa kun ollaan, menneiden tapahtumien ja tunteiden käsittelystä ei puutu ääntä, raivoa tai vimmaa – eikä rakkautta. Kovan paikan tullen naiset kokoavat voimansa ja ovat yhtä.
Olen palannut naisten maailmaan. Olen palannut äitiyteen, joka on elämän ja fiktion äiti.
Volver on naisten elokuva, tarina sorrosta ja selviytymisestä, uhrautumisesta ja ilosta. Vaikka väriä ja dramatiikkaa löytyy eteläeurooppalaiseen tapaan, samat kertomukset voisivat löytyä suomalaisesta pikkukylästä. On kaupungistumisen tuomaa juurettomuutta ja köyhyyttä. Maalta on siirrytty suurkaupunkeihin paremman toimeentulon toivossa. Tästä nouseva yksinäisyys altistaa hyväksikäytölle ja seksuaaliselle väkivallalle parisuhteissa. Yhteiskunnan rakenteet eivät juurikaan mahdollista käytäntöjen muuttumista.
Volver on voimaannuttava tarina. Yhteisön naiset ottavat onnensa – ja oikeuden – omiin käsiinsä katsojan antaessa ratkaisuille täyden siunauksensa. Naisten ja koko yhteisön elämä muuttuu askeleen verran paremmaksi. Henkilöissä tapahtuu sisäistä kasvua enemmän kuin ulkoista muutosta elämäntilanteissa. Muutosta juhlitaan! Kaikkea, mikä vähänkään antaa aihetta, juhlitaan.
Yhteisön naiset ottavat onnensa – ja oikeuden – omiin käsiinsä katsojan antaessa ratkaisuille täyden siunauksensa.
Jos jotakin Volverista poimin itselleni, se olkoon juhliminen. Sadonkorjuu, syntymäpäivät, kaverin kohtaaminen, sateeton ilta, pitsaperjantai, tyttöjen ilta Temptation Islandia tai Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa analysoiden, kynttilöin koristellussa saunassa löylytteleminen, teekuppi ja koukuttava kirja ihan omaksi iloksi – mikä tahansa voi olla juhlan aihe. Hetki kohoaa arjen yläpuolelle hyvinkin yksinkertaisesti.
Elämä tarjoaa haasteitaan lupaa kyselemättä. Hyvyyttä ja kauneutta voi joutua raaputtamaan esiin työläästi ja kovan kuoren alta. Niinpä niitä kannattaa alleviivata ja vaalia.