Monta isän onnea
Vauva kainalossa etsit sitkeästi soivaa puhelinta sohvan uumenista, minne taapero on piilottanut sen. Epäilet soittajaksi vaimoa, jonka arvelet kohta ilmestyvän kesken kauppareissun ovelle epäillen jonkin olevan pahasti vinossa. Kaikki on kuitenkin hyvin. Pohdit tosin, oliko nelivuotiaan pallon hajottava täysosuma keskelle isoveljen legorakennelmaa vahinko vai ei. Veljekset ovat kuitenkin jo tyyntyneet syömään välipalaa. He odottavat äitiä kotiin, että pääsevät kanssasi ulos harjoittelemaan lämäreitä. Jääkaapin ovessa on kartonkisydän, neljä kämmenen kuvaa ja värikkäät kirjaimet julistamassa onnea. Kaadat itsellesi kupin kahvia ja liittyy tervetulleena eläväiseen pöytäseurueeseen. Ihan kaikkea tästä täydestä elämästä et osannut odottaa. Mikähän tässä on onnea?
Ihan kaikkea tästä täydestä elämästä et osannut odottaa.
Jere odottaa teini-ikäistään kerrostalon ulko-ovella. Tyttö vaikuttaa itkeneen. Halauksen jälkeen hän miettii, ottaako asian puheeksi vai ei. Ja sitä, miksi isän on tällaista mietittävä. Ikäkö lapsen on tehnyt hiljaiseksi? Itsellä ei ole oikein sanoja kysyä ja miten hän kestäisi kuulla, jos tyttö ei enää vaikka haluakaan tulla hänen luokseen? Miten säilyttää onnen isänä, kun ei voi elää lapsen kanssa koko aikaa? Lopulta löytyy sanoja: “Miten menee? Mitä tehdään tänä iltana?” Tyttären ja isän hyvin samanlaiset silmät katsovat toisiinsa ja puheen tauotkin alkavat täyttyä verkkaisesti tutulla yhteydellä.
Miten säilyttää onnen isänä, kun ei voi elää lapsen kanssa koko aikaa?
Kaapo kulkee tuttuja portaita lapsuuden kotiinsa. Veeti on kivunnut hänen selkäänsä ja Emma kantaa ylpeänä kukkia vaarille. Vaari on kattanut pöydän valmiiksi. Mummin kuva on liimattu jääkaapin oveen lastenlasten magneettikuvien viereen. Tänään ei puhuta ikävästä, päätti vaari odottaessaan, mutta itkee silti ilosta ja onnesta. Niin paljon rakkautta ei vaari tiennyt olevankaan, kuin on saanut. Sitä hän kyllä ihmettelee, miten paljon aikaa piti kulua sen näyttämiseen ja kertomiseen. “Minun isäni oli niin erilainen, ei päästänyt lähelle. Onnea saa ehkä sen verran, kuin uskaltaa ottaa vastaan”,
“Onnea saa ehkä sen verran, kuin uskaltaa ottaa vastaan.”
Isyys on osa elämää ja toimiakseen sen toteutumisen on muututtava elämän erilaisissa tilanteissa. Ihmissuhteena isyys on yksi elämän pitkäaikaisimpia ja vaikuttavimpia mutta isänä olemisenkin onni vaihtelee. Joskus sitä suunnittelee ja odottaa, joskus se pysäyttää yllättämällä, joskus on aikaa nauttia sitä muistelemalla. Isänpäivänä onni tulee parhaimmillaan jaettuna moninkertaiseksi.
Kun onnittelen sinua tänään, haluan myös kysyä, mitä onni sinulle ja rohkaista ottamaan se vastaan. Ja tiedän onnellisten isien lasten saavan osansa tuosta onnesta.