Monet arvostelevat puolisoaan, vaikka heiltä itseltään puuttuu tärkein parisuhdetaito
Useat pariskunnat, joita tapaan työssäni, toivovat toisilleen hyvää. He kertovat rakkaudestaan ja näyttävät sitä arjessa konkreettisilla tavoilla. Silti kumpikin kokee olevansa se ainoa, joka tekee jotain yhteisen hyvän eteen. Jostain syystä toisen rakkaus ei tule vastaanotetuksi.
Jos en vastaanota rakkautta, en koe tulevani rakastetuksi
Tärkein parisuhdetaito on rakkauden vastaanottaminen. Jos en vastaanota rakkautta, en koe tulevani rakastetuksi. Jos en koe tulevani rakastetuksi, vetäydyn yksinäisyyteen tai alan vaatia rakkautta. Rakkaus pakenee kauemmaksi.
Voiko toinen rakastaa väärin? Onko tiskikoneen täyttäminen, yhteisistä asioista keskustelu tai lahjojen antaminen rakkaudettomuutta, jos sen tekee toisen mielestä väärin? Muuttuuko hyvä tarkoitus kiusanteoksi, jos hyvää tarkoitusta edistää omalla tavallaan eikä toisen ehdoilla?
Voiko toinen rakastaa väärin?
Rakkaus ja läheisyys voivat pelottaa. Ne tekevät meidät haavoittuviksi. Joku voi pitää puolisoonsa etäisyyttä, koska pelkää olla hänestä riippuvainen. Toinen voi koittaa kontrolloida kumppaninsa rakkaudenosoituksia, koska kokee turvattomuutta.
Joskus rakkauden vastaanottaminen on vaikeaa, koska ei koe ansaitsevansa sitä. Heikko itsearvostus vaikeuttaa rakastetuksi tulemista. Päätätkö toisen puolesta, milloin ja miten hän saa sinua rakastaa? Tällöin et torju pelkästään itseäsi, vaan teidät molemmat.
Jos en vastaanota rakkautta, alan helposti säätelemään antamani rakkauden määrää
Jos en vastaanota rakkautta, alan helposti säätelemään antamani rakkauden määrää. Tuntuu, ettei ole mitään annettavaa. Ei tee mieli kiittää. Toinen ei tunnu ansaitsevan rakkautta, jos oma rakkauden pankkitilini on pahasti miinuksella.
Jos rakkaudentarve jää liiaksi tyydyttymättä, alkaa kilpailu ja vertailu: ”En minäkään, jos et sinäkään. Et sinäkään silloin. Minun on pakko saada. En minä voi antaa.” Voin olla niin pettynyt toiseen, että koitan selviytyä yksin. Jään odottamaan, että toinen rakastaisi minut takaisin, mutta en pyydä sitä suoraan enkä tee sitä helpoksi.
Jos kumpikaan ei tarvitse toistansa, molemmat jäävät yksin
Oman tarvitsevuuden kieltäminen tekee myös toisen tarpeiden huomioisen raskaaksi. Jos joudun selviytymään itsekseni, odotan helposti toiselta samaa. Jos kumpikaan ei tarvitse toistansa, molemmat jäävät yksin.
Rakkaus kukkii siellä, missä me tarvitsemme toisiamme
Suurin tarve on rakkaus. Oman tarvitsevuuden tunnistaminen auttaa sen vastaanottamisessa, mitä tarvitsee. Me saamme olla riippuvaisia toisistamme. Rakkaus kukkii siellä, missä me tarvitsemme toisiamme.
No vihdoinkin joku sanoo sen: Rakkaus kukkii siellä missä tarvitsemme toisiamme. Eikä niin kuin nykyään tykätään sanoa, ettei saisi olla mitenkään riippuvainen toisesta. Kannattaa keskustella mikä on kummankin rakkauden kieli. Joku haluaa halailuja ja läheisyyttä, toinen muistamisia, kukkia, lahjoja. Joku kokee olevansa rakastettu silloin kun puoliso antaa aikaa, kun jaetaan kaikki asiat keskustelemalla jne. Jos luulet, että puolisosi tuntee olevansa rakastettu silloin kun annat tai teet sitä mistä itse tulet onnelliseksi, voit olla väärässä.
Kiitos palautteesta! Rakkauden kielet olisikin hyvä “jatko-osa” tälle blogille. Minunkin mielestä tärkeä osa toiseen tutustumista ja toisen arvostamista olisi hänen rakkauden kielensä huomioiminen. Jos joku kiinnostui, niin lisää tästä aiheesta löytyy niin netistä kuin Gary Chapmanin kirjasta Rakkauden kieli.