Miten kannattaisi elää nyt, ettei tarvitsisi katua myöhemmin

Kuvittele, että heräisit aamulla koko aikuisikäsi muistista pois pyyhkiytyneenä. Elokuvassa “Rakkautta Pariisissa” (La vie d’un autre) Marielle käy näin. Hän herää 41-vuotissyntymäpäivänsä aamuna upeassa, mutta itselleen vieraassa huoneistoissa. Hänen huhuiluunsa vastaa kodinhoitaja ja keittiöstä löytyy äidiksi häntä puhutteleva lapsi.

Marie on kadottanut muististaan viimeiset 15 vuotta. Hänen viimeinen muistikuvansa on nukahtaminen rakastuneena 25-vuotiaana naisena tuoreen ihastuksensa viereen rakastelusta raukeana. Uusi aamu tuo mukanaan monenlaisia yllätyksiä. Ylellinen asunto Eiffel-tornin vieressä ihmetyttää. Suloinen poikalapsi yllättää iloisesti, samoin se, että miestuttavuus onkin nyt aviomies. Negatiivisia yllätyksiä ovat salasuhde työtoveriin ja Marien itsensä vireille laittama avioeroprosessi. Myös tieto isän kuolemasta ja siitä, ettei hän ollut huolehtinut isästään tämän viimeisinä vuosina, tulevat järkytyksinä.

Rakastuneesti käyttäytyvä vaimo hämmentää riitaisassa liitossa elänyttä miestä.

Marie yrittää huolehtia pojastaan niin kuin ajattelee hyvän äidin tekevän. Todellisuudessa lähes kaikki tehtävät on ulkoistettu muille. Aviopuolisoiden välit ovat vuosien kuluessa viilentyneet Marien ollessa keskittynyt etupäässä töihin ja menestymiseen. Nyt rakastuneesti käyttäytyvä vaimo hämmentää riitaisassa liitossa elänyttä miestä. Hän kokee vaimonsa käytöksen sekä hurmaavana että ennen kaikkea epäilyttävänä.

Mitä, jos heräisit huomenna sisäisesti sellaisena kuin olit nuorena?

Mitä jos sinä heräisit huomenna ulkoisesti samanlaisena, mutta sisäisesti sellaisena kuin olit nuorena? Moni asia olisi toisin. Ihmettelisit joitain asioita nykyisessä elämässäsi. Jokin järkyttäisi sinua tai jotain paheksuisit. Olisivatkohan arvosi erilaiset kuin nyt?

Ehkä oletkin osannut säilyttää nuoruuden arvot läpi aikuisen elämäsi.

 Mitä tapahtuisi, jos alkaisit elää nyt nuoruutesi ihanteiden ja arvojen mukaisesti? Kuka iloitsisi, kuka paheksuisi? Kenties huomaisit, että nuoruutesi arvot eivät olekaan kestäviä, sellaisia, joiden mukaan elämää olisi kannattanut ohjata. Tai ehkä voisit todeta, että nuoruutesi arvot ovat hyviä ja viisaita ja ohjaavat sinua oikeaan suuntaan, itsesi näköiseen elämään.

Miten eläisin nyt niin, ettei minun myöhemmin tarvitsisi katua nykyisiä valintojani ?

Elokuva herätti minussa kysymyksen siitä, miten elää nyt. Osaanko elää ja toimia arvojeni mukaisesti? Miten eläisin nyt niin, ettei minun myöhemmin tarvitsisi katua nykyisiä valintojani tai olla järkyttynyt elämäntavastani?

Elämänkokoisiin pohdintoihin sinua kutsuen,

Paula, perheneuvoja