Mitä työn tuleminen kotiin merkitsee vuorovaikutukselle?
“Äiti, tule pois tuosta tilasta. Sinuun ei saa mitään yhteyttä.” Kuopus hiiltyi, kun tavoitti minut älylaitteelle syventyneenä. Yleensä syy oli työ. Kun vastasin sähköpostiin, olin sulkeutunut pois muusta vuorovaikutuksesta.
Kun vastasin sähköpostiin, olin sulkeutunut pois vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa.
Mahdollisuus tehdä työtä osittain kotona palvelikin monessa: Muumi-jakson aikana ehtii tehdä paljon, puhumattakaan Harry Potter -elokuvasta. Saatoin olla koulupäivän jälkeen hetken kotona, kuunnella kuulumiset, kuljettaa lapsia harrastuksiin.Toinen puoli oli, että viikonloppuna ja usein iltaisinkin olin poissa kotoa, töissä.
Hyvin varhain lapset hahmottivat, milloin tein töitä. Kun työnantaja kustansi lankapuhelimemme, lapset oppivat kaksi asiaa: sujuvaa puhelinkäyttäytymistä ja sen, että äidin on mahdoton olla yhteydessä kahteen suuntaan. Isoveli kiipesi hakemaan ylähyllyltä keksejä “koska pienemmät halusivat etkä sinä voinut antaa”, joku väritti itsensä kuulakärkikynällä tai järjestettiin hyppykilpailu sängyllä.
Perheen yhdessä tekeminen ja puolisoiden yhteinen aika häviää, kun vaihdetaan läpsystä.
Puolison kanssa opimme sekä suunnittelemaan että selviytymään yllätyksistä ja lapset oppivat tukeutumaan meihin molempiin. Kalenterilla oli suuri osuus arjessamme, joka pyöri työaikataulujemme mukaan. Perheen yhdessä tekeminen ja puolisoiden yhteinen aika häviää, kun vaihdetaan läpsystä. Vanhemmuutemme jakaantui mutta meni myös välillä kahtia. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että emme osanneet riittävästi puhua hetkistä, jolloin emme olleet toisillemme läsnä.
On tärkeää osata tulla takaisin vuorovaikutuksen tilaan.
2000-luvulla syntyneen kuopuksen osaksi tuli sanoittaa minulle se työhön uppoaminen, jossa en ole läsnä ympäristölleni. Hänen huomionsa kertoi, että osasin edelleen keskittyä tärkeään asiaan ja sulkea sitä haittaavan hälyn ulkopuolelleni. Tämä on tarpeellinen taito yhdessä sen arvioimisen kanssa, mihin milloinkin on suuntauduttava. Samoin on tärkeää osata tulla takaisin toisten yhteyteen.
Olen töissä opetellut tätä toisin päin ja sanonut lapsilleni takuuvarmasti tutun lauseen: “Odota hetki, teen ensin tämän loppuun”. Asioiden ja ajatusten virta tulvii mielessäni, ympärillä on miljoona asiaa ihmisten sisällä tai ruudun takana – minun tehtäväni on kuunnella, mihin on milloinkin tärkeintä tarttua ja pysähtyä.