Miksi mies ei riitä? – perheen isän kova osa

Kirjassaan Juoksuhaudantie Kari Hotakainen kertoo Matti Virtasen, naisten vapautussodan veteraanin ja uhrin, tarinan. Matti hoiti kotityöt ja yritti ymmärtää vaimoaan: ”Tein kaiken sen, mikä isiltämme oli jäänyt tekemättä. Pesin pyykit, laitoin ruuat, siivosin asunnon, annoin hänelle omaa aikaa… Panin toimeen laajamittaisia operaatioita hänen vapauttamisekseen lieden äärestä… Opettelin seksin salat kuin Jukolan veljekset aakkoset”. Kirjan Matti Virtanen tekee mielestään kaiken minkä mies voi ja vähän ylikin, mutta kiltteydestä tulee taakka. Vaimo haukkuu häntä ”nossöksi kokkaajaksi, joka vaan kykkii kotona”.

Tunnistatko tällaisen katkeran miehen piirteitä? Useimmat tietämäni isät pyrkivät antamaan lapsilleen enemmän aikaa, lämpöä ja läheisyyttä kuin itse ovat saaneet. He tekevät tyytyväisellä mielellä pitäen kuitenkin kiinni palkkatyöstään sekä ystävistään ja harrastuksistaan. Saavatko he ansaitsemaansa ylistystä muuten kuin ”maailman parhaille isille” osoitetuissa korteissa kerran vuodessa? Huomataanko heitä?

Isyydestä on tullut osa myös miesten julkista kuvaa. Jopa ammattiurheilijoiden haastatteluihin kuuluu katsaus perheen kuulumisiin. Sankarien julkinen isyys on erinomaista. Se muistuttaa faneille, että perhekin on olemassa — edes jossain taustalla. Tuntuu aina hyvältä, kun urheilija kiittää kotijoukkojaan.

Liian harvoin julkisuudessa kuullaan niistä miehistä, jotka laittavat kodin ja lapset elämässään ehdottomalle etusijalle. Julkisuuden ihailema mies ei ole sellainen, joka leikkii lapsensa kanssa. Hän on uramenestyjä, joka lausuu muutaman koskettavan sanan perheestään. Kuka kertoisi miehille, ettei ole pakko kiertää maailmaa ja tehdä 18-tuntisia työpäiviä, kun lapset ovat pieniä? Se on vaikeaa, kun nuoria ammattilaisia kouluttava liikkeenjohdon konsultti kehuu massaluennollaan perhe-elämän ihanuutta ja samalla kannustaa kuulijoita heittäytymään työelämän haasteisiin täysillä.

Onneksi löytyy myös todellista isä-lapsi -puhetta. Eräässä lehtijutussa haastateltiin lapsen kanssa kotiin jäänyttä hitsaria. Kiirettä piti koko ajan, mutta onneksi välillä pääsi hiekkalaatikolle muiden aikuisten seuraan. Ei siinä sen kummempaa. Ei ylisanoja , vain toteamuksia siitä, mitä arki on.

Taannoin eräässä lehdessä haastateltiin Siperian vankileirillä lapsuuttaan viettänyttä vanhusta. Hän ei lapsena edes tiennyt asuvansa vankilerillä – vanhempien tuoma turva ja läsnäolo oli paljon enemmän kuin karut olosuhteet, niukkuus ja köyhyys.

Elämä on lyhyt. Lapsuus on pitkä. Siinä on ristiriita. Elämä kulkee nopeasti ohi, mutta lapsuus pysyy paikallaan. Lasten kanssa eläminen on paljon olemista. Siihen menee ihan tavallista aikaa ihan tavallisella tavalla.

Pohditko omaa isyyttäsi? Haluatko keskustella siitä toisten kanssa? ISÄluuri on Miessakit ry:n puhelinpalvelu, joka tukee ja neuvoo isiä sekä konsultoi ammattilaisia isyyteen liittyvissä kysymyksissä.
Soita numeroon 044 751 1332 arkisin klo 9-16!
Myös Ensi-ja turvakotien liiton miestyön palveluista saa tietoa 09 7742460.

Pro-isät -terveisin
Kirsi Hiilamo