Mihin katosi ihminen johon rakastuin? – etsi hänet takaisin!
Haluan takaisin sen vanhan Kallen tai Kaisan, tyypin johon rakastuin viisi, kymmenen tai 20 vuotta sitten. Tämän lauseen kuulen perheneuvojan työssäni usein ensimmäisellä tai toisella tapaamiskerralla. Puoliso, jonka kanssa elää tässä hetkessä, voi tuntua entisen vastakohdalta. Moni tuntee itsensä jopa huijatuksi. Yökerhon pöydällä tanssiva iloinen ja rento nuori nainen on muuttunut kireän suorittavaksi perheenäidiksi, jonka mielestä et osaa tehdä mitään oikein. Huomaavainen, keskustelukykyinen ja urheilullinen nuori mies on vaihtunut sohvalla olutta tissuttelevaksi kotitöiden vieroksujaksi ja tympeäksi mököttäjäksi.
Alkusuhteen tarinasta löytyy yleensä johtolanka siihen, mikä toi parin yhteen ja mikä pitää heitä yhdessä nyt ja jatkossa.
”Muistatko miltä tuntuu, juopua kesäyönä, hölmöstä rakkaudesta? Kastella jalat heinikossa, suudella poikaa aidan takana, siellä missä nokkoset lakastuu” lauletaan Skandinavian Music Groupin ihanassa biisissä Hölmö rakkaus. Joskus parit oikein hätkähtävät kun kysyn mihin he ihastuivat tai rakastuivat toisissaan. Joku ei pysty palauttamaan aikaa mieleensä kun taas toinen muistaa sen hyvin tarkkaan.
Parhaimmillaan eteeni maalaillaan tarina, joka saa eroa pohtivan parin silmät loistamaan, vartalon rentoutumaan ja keskinäisen kontaktin pehmenemään. Alkuaikojen toisesta juopumisen huuma, kevyen leijuva olo ja yhdessä olemisen helppous palautuvat elävästi mieleen. Ihana muisto on tehokkaasti hautautunut valvottujen öiden, kakkavaippojen, sairauksien ja stressin alle, mutta se on siellä! Alkusuhteen tarinasta löytyy yleensä johtolanka siihen, mikä toi parin yhteen ja mikä pitää heitä yhdessä nyt ja jatkossa.
Onneksi suhteen kukoistuksen palaset, onnen ja yhteyden tunteet, ovat löydettävissä uudelleen! Epäkohdista puhumisen sijaan voimme välillä lähteä positiivisesta näkökulmasta lisäämään hyvää – lihottamaan ja kasvattamaan sitä.
- Varatkaa mahdollisimman paljon aikaa leppoisaan yhdessäoloon välttääksenne pikasuorituksen tuntua. Laittakaa pienet lapset hoitoon käyttäen rohkeasti verkostoja, tämä parisuhdetta vahvistava hetki on myös heille hyväksi! Olkaa toisillenne puolisoita, asettukaa ihanaan “lapsista vastuuttomaan” olotilaan.
- Avatkaa varastoon tai ylähyllylle haudatut muistolaatikot ja valokuva-albumit. Katselkaa yhdessä vanhoja valokuvia, lukekaa toisillenne lähetettyjä sähköposteja tai kirjeitä. Ihmetelkää päiväkirjamerkintöjä tai toisillenne annettuja lahjoja.
- Muistelkaa ensitapaamisen hetkeä ja seurustelun alkua, kertokaa toisillenne mikä teki vaikutuksen silloin. Välttäkää epäedullista vertailua nykyhetkeen. Jos vanhat myönteiset havainnot pitävät yhä paikkansa, se on ehdottomasti kerrottava! Katsokaa toisianne silmiin muistellessanne ensihetkiä.
- Kuunnelkaa teille yhdessä tärkeää musiikkia, jutelkaa musiikin herättämistä tunnemuistoista ja tanssikaa vaikka hitaita.
- Tehkää yhdessä jotain sellaista mukavaa jota teitte suhteen alussa. Käykää lenkillä, teatterissa tai aamiaisella kahvilassa kiireettömästä hetkestä nauttien.
- Järjestäkää arkeenne kahdenkeskisiä kohtaamisia, parisuhde ei lämpene tai pysy itsestään lämpimänä! Aikaa järjestyy, jos sitä halutaan ottaa, nämä hetket ovat yhtä tärkeitä kuin lääkäriajat! Aina ei tarvitse lähteä pois kotoa, sopivia hetkiä löytyy vähitellen myös spontaanisti arjen keskellä.
Kun olette saaneet elämäänne tarpeeksi tunneyhteyttä vahvistavia hetkiä, pystytte todennäköisesti keskustelemaan myös hankalista asioista aivan eri tavalla. Suhteen vaikeina aikoina muisto alkuajoista ja muista hyvistä hetkistä muodostavat lämpöisen turvapaikan, jonne voi palata mielessään voimaantumaan yksin ja yhdessä. Mielikuva turvapaikasta mahdollistaa parhaimmillaan rohkeuden hypätä pois yksinpärjääjän roolista etsimällä lohtua puolisosta. Ihminen tarvitsee toista ihmistä, sen myöntäminen ei ole heikkoutta vaan vahvuutta!
Keväisin terveisin
Nina Kauppinen