Leikki on lapselle elintärkeää – siksi sen pitäisi jatkua nuoruudessa ja aikuisuudessakin

Tuttavani lapsi oli aloittamassa eskarin. Lapsen mummi oli uuden elämänvaiheen innoittamana käynyt keräämässä kaikki tyttärentyttärensä lelut säilytyslaatikoihin ja todennut ”nyt on leikit leikitty ja on lukuhommien aika – barbit bokseihin ullakolle ja koulukirjat kainaloon!” Meitä oli kolme järkyttynyttä: tytär, tyttärentytär ja minä. Ja yksi järkensä menettänyt: mummi.

Muistan, kuinka kauniina kesäpäivinä työntelin mökin hiekkatiellä punaisia nukenvaunuja. Päässäni oli turbaaniksi kiedottu froteepyyhe, joka toimi hiuslaitteena. Sen päällä keikkui levälierinen olkihattu ja ylläni oli äitini nuoruudenaikainen samettimekko, jossa oli kellohelma. Puhuin ”englantia”, koska vierelläni asteli lapseni isä, prinssi Charles. Välillä lauloin lapsellemme unilauluja ”ranskaksi”. Kuulin serkkupoikien hersyvän naurun heinäladosta ja minua hävetti. Ei niinkään se leikki mutta se ikä, olin 13-vuotias. Siis kolmetoista! Minuakin paremmaksi pani kuitenkin naapurin Ari. Hän oli sissi ja soturi vielä 15-vuotiaana – tosin sekä puupyssy että muovikypärä lensivät pusikkoon aina, kun kavereita huristeli mopoillaan ohi.

Leikillä on valtava merkitys lapselle ja sen sisältämä hyvä ulottuu aikuisuuteen asti. Leikkiessään lapsi oppii uusia asioita – sekä itsestään että ympäristöstään. Leikin avulla lapsi tekee tuttavuutta tunteiden kanssa – sekä omiensa että toisten ja oppii käsittelemään ja ymmärtämään niitä. Leikissä on ilo ja nauru. Leikissä on suru ja itku. Leikissä on arki ja juhla. Leikissä on tuttu ja leikin avulla opitaan vieraasta ja ihmeellisestä. Leikki ja mielikuvitus ovat kaveruksia ja ne ruokkivat toisiaan.

Leikillä on valtava merkitys lapselle ja sen sisältämä hyvä ulottuu aikuisuuteen asti.

Leikki myös mahdollistaa mieleen jääneiden asioiden ja tapahtumien toiston, jolloin ihana ja hyvä kokemus voidaan käydä läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Ikävälle tapahtumalle voidaan leikin kautta etsiä lohdullisempi päätös. Mitä enemmän ja mitä isompia asioita lapsen elämässä tapahtuu, sitä suurempi on leikin tarve ja merkitys!

Leikissä jaetaan roolit, tehdään ja luodaan yhdessä. Välillä kaikki ”sujuu kuin leikki” ja toisinaan ajaudutaan törmäyskurssille. Silloin täytyy sopia ja sovitella, jotta leikki voi jatkua. Toisinaan tilanne kärjistyy ja tarvitaan aikuisten (=ulkopuolisten) apua. Leikissä on siis koko elämä!

Mitä enemmän ja mitä isompia asioita lapsen elämässä tapahtuu, sitä suurempi on leikin tarve ja merkitys!

Meidän aikuisten, sekä vanhempien että ammattilaisten, tärkeä tehtävä olisikin viimeiseen saakka turvata se, että lapsemme ja nuoremme (kyllä, myös nuoret tarvitsevat ja kaipaavat leikkiä) saavat kyllästymiseen saakka leikkiä, ja mieluiten yhdessä. Työelämänkin, missä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen merkitys entisestään korostuu ja tarvitaan luovuutta ja kykyä nähdä asioita monesta eri näkökulmasta, pitäisi kiittää ja kumartaa lapsuuden leikkihetkiä. Kaikkea ei opita kirjoista!

Työelämänkin pitäisi kiittää ja kumartaa lapsuuden leikkihetkiä.

Lapset tarjoavat myös meille aikuisille mahdollisuuden. Leikitään lastemme kanssa, houkutellaan nuoriamme leikkeihin – saatamme oppia vielä jotain itsestämmekin. Seuraavan kerran, kun lapsi pyytää leikkimään, heittäydytään, hullutellaan ja hassutellaan. Seuraavan kerran, kun joku töissä ehdottaa tutustumis – tai ryhmäytymisleikkiä, kiljutaan innoissamme. Ja mitä kaikkea hyvää leikkisyys ja eroottinen ilottelu voikaan saada aikaan parisuhteessamme. Elämässämme on totta kai tilanteita, joista leikki on kaukana. Mutta niissäkin hetkissä leikin myönteinen voima voi kantaa ja antaa eväitä kohdata vastoinkäymisiä.

Lämmöllä,

Päivi Kähkönen