Lapsuudessa syli on elintärkeä kasvun kehto, ja koko lopun elämän kuljemme sitä kaivaten

Syli on kierrettyjen käsivarsien ja vartalon etupuolen välinen suljettu tila. Se voi olla myös syleilyssä tai huomassa istuvan kokemus tästä. Hanna Rytin romaanissa Syli etsitään juuri tätä. Kirjassa kuvataan eri henkilöiden avulla, miten voi olla helpompi haluta, antaa ja vastaanottaa seksiä kuin syliä.

Voi olla helpompi haluta, antaa ja vastaanottaa seksiä kuin syliä.

Romaanin päähenkilö, keski-ikäinen eronnut Ritu kaipaa yhteyttä lukiokäiseen poikaansa Pietuun ja on hukassa oman elämänsä kanssa. Seksin puutteen hän tunnistaa polttavana. Siitä fantasioiminen ja sen pyytäminen on hänelle helppoa. Kirjan alussa Ritun seksuaalisen nälän herättää hänen hierojansa Jorman kosketus.

Ritulle Jorman vaimo Katri ja lapset ovat pelkkä hidaste hänen halunsa tiellä. Sekä sattuman sekä oman aktiivisuutensa kautta hän ystävystyy Katrin kanssa. Vertaillessaan Katrin elämää omaansa hänen tyytymättömyytensä ja tyhjyyden tunteensa tulevat silmille: ”Minulla ei ole mitään. Jorman vaimolla on kaikki.”

Tarinat linkittyvät, kun Pietu tahollaan haaveilee lämpimästä ja läsnä olevasta äitihahmosta. Hän löytää sen opettajastaan, joka sattuu olemaan juuri Katri. Kadulta talon ulkopuolelta Pietu katselee sisään herttaista perheidylliä, jossa äiti hymyillen hoivaa lapsiaan. Ritun yritykset osoittaa rakkautta pojalleen näkyvät satunnaisina aamiaisvoileipien tekemisenä. Äidinrakkautta on paljon vaikeampaa osoittaa sanoilla ja kosketuksella.

Äidinrakkautta on paljon vaikeampaa osoittaa sanoilla ja kosketuksella.

Naispuolisen työkaverin halaus herättää Ritussa kaipuun syliin. Se on lohdutuksen ja hyväksynnän kaipuuta, ehkä toivetta paluusta hyvän äidin syliin. Aikuisuudessa sekin on helpompi seksualisoida. Toverillinenkin halaus herättää seksuaalisen halun. Siihen tulee nälkä. Sitä haluaa lisää. ”Voisitko sä ottaa mut kainaloon”, Ritu pyytää, ”voisitko sä silittää mua”. Saadessaan hieman sylin lämpöä ja kauniita sanoja naiselta, hän on valmis muuttamaan seksuaalista suuntautumistaan.

”Tuu istuun mun viekkuun”, pyytää Pietun koulukaveri Tarina. Tarina järjestää myös tempauksen kaupungille, jossa nuoret jakavat halauksia vastaantulijoille. Halaukset tekevät kauppansa ja lämmittävät sekä antajaa että vastaanottajaa. Tarina haluaa halata, hän kaipaa syliin saamaan lohtua rankkaan elämäänsä. ”Se ite soitti ja sano, et se tarttee jonkun, joka halaa sitä” , kertoo Pietun kaveri. ”Sitä paitsi ei se mitään halaile vaan paneskelee”, kertoo kaveri vähän myöhemmin. Hellyyden tarve ajaa ja altistaa Tarinan tilanteisiin, jossa syli on sama kuin seksi. Pahimmillaan syli jää kokonaan puuttumaan ja sen tilalle tulee seksin rinnalle väkivalta ja hyväksikäyttö.

Pahimmillaan syli jää kokonaan puuttumaan ja sen tilalle tulee seksin rinnalle väkivalta ja hyväksikäyttö.

Aikuisuuden kynnyksellä elävän Pietun keho reagoi Tarinan halaukseen kiihottumalla seksuaalisesti. Vaikka keho huutaa seksin perään, hänen mielensä tarvitsisi silti hitaampaa etenemistä. Pietu kiintyy Tarinaan ja haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta Tarinan elämän kulkiessa ihan toisenlaisia polkuja.

Äiditön Tarina ja äitiydessään epäonnistuneeksi itsensä kokeva Ritu löytävät toisensa Pietun kautta. Aika, jolloin Tarina asuu Ritun olohuoneessa, on korjaava kokemus, joka antaa heille molemmille hetkellisesti sitä, mitä he tarvitsevat. Pietussa se sen sijaan nostaa ulkopuolisuuden ja mustasukkaisuuden kokemuksia suhteessa näihin kahteen naiseen, jotka molemmat ovat omalla tavallaan kieltäneet häneltä sylinsä.

Työpaikalla Ritulle syntyy suhde leskeksi jääneen työkaverinsa Petrin kanssa. Ritu pitäisi sen mieluiten seksisuhteena, mutta Petri haluaa enemmän. Vasta kohdatessaan teatterin katsomossa tilanteen, jossa kuoleman varjo käy lähellä, hän herää havaitsemaan muutkin tarpeensa. ”Minä en halua vanhentua yksin. Minä en halua olla yksin tyhjässä asunnossa. Minä en halua aloillaan tylsinä roikkuvia verhoja, elotonta hiljaisuutta.” Jotain hänessä muuttuu. ”Puristan Petrin kättä koko esityksen loppuun. Minä haluan puristaa Petrin kättä vielä huomennakin ja ylihuomenna.” Hän on valmis sitoutumaan. Hän on löytänyt sylin.

Kirja päättyy koskettavaan kohtaukseen, jossa Ritu pitelee ystävättärensä vastasyntynyttä lasta. ”Siinä me olemme sylikkäin, minä ja kummityttöni. Minä katson sitä silmiin, eikä millään muulla ole siinä hetkessä väliä.” Ja niin Ritu itse on toiselle syli.

Pienelle vauvalle syli on elintärkeä turvapaikka ja kasvun kehto. Sylissä, hoitajan turvallisessa läheisyydessä, lapsi rauhoittuu ja oppii vuorovaikutusta. Se taas mahdollistaa tutustumisen lajitovereihin ja koko ympäröivään maailmaan. Suunta kehitykselle on sylistä maailmaan. Sama pätee kaiken ikäisiin. Kun on saanut tankattua turvaa läheisen ihmisen sylissä, on taas enemmän voimia selvitä arjen haasteista ja elämän eteen tuomista vastoinkäymisistä.

Kun on saanut tankattua turvaa läheisen ihmisen sylissä, on taas enemmän voimia selvitä arjen haasteista ja elämän eteen tuomista vastoinkäymisistä.

Tätä selittää myös se, että sylikontaktissa, niin halauksessa kuin rakastellessakin, elimistö alkaa tuottaa mielihyvähormoneja. Ne saavat aikaan monenlaista hyödyllistä: mm. vähentävät ahdistusta, poistavat stressiä ja vahvistavat puolustuskykyä. Ihokontakti saa ihmiset kiinnittymään toisiinsa tunnetasolla ja vahvistaa sitoutumista. Tarve päästä toisen turvalliseen ja hyväksyvään syliin ei katoa koskaan.

Syli voi olla myös mielen tila. Syvä kokemus jostain sanojakin suuremmasta: tässä sylissä tunnen olevani kotona. Rakastetun syli on turvapaikka ja latauspiste. Paratiisi maan päällä.

 

Terveisin perheneuvoja Paula