Lapsi on täysi ihminen – hänen ei tarvitse tulla joksikin
Seitsemänvuotias, kirkassilmäinen pieni poikani istuu kanssani saunan laiteilla ja kertoo innostuneena, miten hän haluaa aloittaa koripallon pelaamisen NMKY:n junnuissa.
Ensimmäiseksi päähäni jysähtää omat ikävät ja turhautuneet kokemukseni koulun liikuntatunneilta. Silloin pelattiin koko talvikausi koripalloa. Kuuluin B-joukkueeseen, niihin joilla luontaisesti ei ollut pelisilmää eikä tarvittavaa ketteryyttä, puhumattakaan pallon käsittelytaidoista. B-joukkueelle opettaja ei edes vaivautunut opettamaan pelin jujua.
Nyt minulla kuitenkin isänä ja aikuisena oli tuhannen taalan paikka. Kerronko omasta haavastani vai kannustanko häntä kokeilemaan lajia? Sanoin lähteväni viemään poikaa mielellään harjoituksiin, kun hän itse oli niin innostunut asiasta. Tuota innostusta sitten riitti koko kouluajan aina kotoa lähtöön saakka.
Tuleva viikko on lapsen oikeuksien viikko
Tuleva viikko on lapsen oikeuksien viikko. Lapset tarvitsevat meitä aikuisia suojelemaan heidän oikeuksiaan. Lapset eivät ole ensisijaisesti objekteja, vaan aktiivisia toimijoita, subjekteja. Moni on laillani sanonut vastasyntyneen pienokaisen kohdatessaan: “Mitähän tästä lapsesta tulee?” Tämä kysymys paljastaa, miten vähän ymmärrämme tai olemme kiinnostuneita lapsuudesta, puhumattakaan lapsuuden tutkimuksesta. Kysymys, mitä lapsesta tulee ja mitä lapselta puuttuu suhteessa aikuisuuteen (becoming) tulisi kääntää ajatukseksi ja asenteeksi lapsen olemisesta (being): Lapsi on täysi ihminen tässä ja nyt.
Lapsi on täysi ihminen tässä ja nyt
Tämä ymmärrys voisi vapauttaa vanhemmat kohtuuttomista odotuksista ja suorituspaineista vanhemmuutta kohtaan. Samasta aiheesta kirjoittaa kasvatustieteen professori Juha.T.Hakala vasta ilmestyneessä kirjassaan Kasvatus ajan kanssa. Kirjan sanoman hän kiteyttää näin: “Heitä hyvä vanhempi huolesi kuuseen.” Kohtuullisen hyvä, rosoinen ja ketsupintuoksuinen arki on hänen mukaansa kasvuympäristö, jossa syntyy vahvaa itsetuntoa, ja jossa lapsen siipisulat kasvavat ottamaan vastaan sen, mitä elämä tuo tullessaan.
Hänen mukaansa ketsupintuoksuinen arki törmää ikävästi koko modernin vanhemmuuden ongelmaan. Hakala toteaa, että yhteiskunnan ja työelämän monimutkaistuessa ihmiset kehittävät suorastaan megalomaanisia odotuksia omaa vanhemmuuttaan kohtaan. Vanhempien pitäisi omaksua enemmän kohtuullisuutta ja armollisuutta itseään kohtaan suorittamisen sijaan.
Vanhempien pitäisi omaksua enemmän kohtuullisuutta ja armollisuutta itseään kohtaan suorittamisen sijasta
Itseäni hätkähdytti lukea lapsen hyvän elämän oikeuksista, miten tehtävämme vanhempina on lapsen unelmien vaaliminen ja toivon vahvistaminen. Jäin miettimään, miten keskustelemme lastemme kanssa. Sisältääkö kerronta lapsen unelmia, toivoa ja elämänuskoa vahvistavia asioita? Vai onko se tarinaa, jossa vähätellään ja mitätöidään lasta tai nuorta?
Päätin juuri Lapset puheeksi -menetelmä koulutuksen. Lapset puheeksi -keskustelussa erilaisten kysymysten kohdalla mietitään, onko asia lapsen elämässä vahvuus tai haavoittuvuus. Vahvuus tarkoittaa asiaa, joka sujuu tavanomaisesti. Vahvuuksia eivät ole siis pelkästään erityiset kyvyt tai onnistumiset yms. Haavoittuvuus on puolestaan asia, joka on jo ongelma, sekä asia, josta voi syntyä ongelma.
Lapset puheeksi -keskustelussa ja -neuvonpidossa tavoitellaan lasten ja heidän perheidensä toivon mahdollisuuksia vaikeissa elämäntilanteissa. Keskusteluissa etsitään lapsen vahvuuksia, voimavaroja ja mahdollisuuksia lankeamatta yltiöpositiivisuuteen tai kieltämällä tuen tarve. Lapsi tai nuori samoin kuin aikuinen voi olla samanaikaisesti vahvuuksiltaan ja haavoittuvuuksiltaan melko erilainen päivähoidossa, koulussa, kotona tai vapaa-ajalla.
Jo lapsena ihmisessä on uskomaton määrä selviytymiskykyä, mahdollisuuksia ja voimaa. Nykypäivän lapsi ei ole Peppi Pitkätossu, joka jätetään yksin leikkimään ja hassuttelemaan Huvikumpuun ilman vanhempia ja kasvattajia (seuranaan vain hänen parhaat kaverinsa Herra Tossavainen, Tommi ja Annika). Aikuisen tehtävä on olla läsnä ja vuorovaikutuksessa lapsen kanssa ja näin vahvistaa sekä turvata lapsen kasvua ja kehitystä.
Hyvää alkavaa lasten oikeuksien viikkoa! Terv. Seppo Viljamaa