Kuuntele tarina – rakasta korvillasi

Olen kasvanut kolmessa kodissa. Viimeisintä niistä, jossa kasvoin aikuiseksi, kutsuttaisiin nykyisin uusperheeksi. Erilaiset tarinat viihdyttivät minua ja niitä kuulemalla tulin osaksi perhettä. Minulle kerrottiin tarinoita vanhoista tapahtumista ja minulle uusista paikoista. Vähitellen selvisi, keitä asui lähellä ja millainen oli kyläkauppa. Tarinat tekevät maailmaa tutuksi ja antavat paikan siinä.

Tarina liittää yhteen

Ei ole ihme, että dramaattinen tarina rakkaudesta satuna, elokuvana tai lööppinä myy hyvin. Ihastuminen ja yhteyden löytäminen ovat vahvoja sisäisiä seikkailuja. Vaikka rakastunut tuntee suurta fyysistä yhteyttä, hän rakastaa myös korvillaan ja uppoutuu kuuntelemaan toisen tarinaa. Toisen tapa kirjoittaa chatissa tempaa mukaansa, toisen jutut treffeillä naurattavat, merkityksellisistä elämän vaiheista löytyy yhteistä, myötätunto toisen hankalia kokemuksia kohtaan herää. Toinen avautuu tarinoiden kautta ja tiedän, keneen olen liittymässä.

Tarina antaa tilaa

Hyvässä tarinoinnissa on jotain samaa kuin sujuvassa leikissä. Kummassakin on oma, muusta arjesta erilainen tilansa. Tarinaa kertova on aktiivinen, mutta ottaa kuulijan kaikkine aisteineen ja mielikuvituksineen mukaan. Se tekee tilanteen yhteiseksi ja tasavertaiseksi vaikka kyse olisi aikuisten kertomasta iltasadusta. Tarinan kertominen on hyvä tie päästä toisen lähelle.

Kertominen on kaksisuuntaista. Kesken sadun voi kysyä, miten tämä jatkuikaan tai miten luulet sen jatkuvan. Tärkeää on, että jokainen saa vuorollaan myös jakaa omia ajatuksiaan, vaikka kertoa, millaisia ohjelmia on katsonut tai miten pelannut tänään. Peleissä saattaa olla yllättävän paljon samaa kuin tarinoissa niin juonen kuin vaikutuksen kannalta, ja tarkoitan nyt kaikenlaisia pelejä joukkuelajeista nettipeleihin saakka. Tarinoita on jokaisella, kun en mene määrittelemään, mitkä ovat oikeita.

Tilaa yhteiselle elämälle ja tarinalle syntyy, kun saa vuorotellen kertoa ja kuunnella. Terveellä yhteisöllä on oma tarinansa ja siihen mahtuu kaikkien jäsenten tarinat – nekin, jotka tapahtuvan muualla.

Tarina parantaa

Kun ajattelen oman lapsuuteni tarinoita, ne liittyvät siihen, että minusta on oltu kiinnostuneita. Minulle on kerrottu tarinoita pienenä ja siitä, kun olin pieni. Juttujani kuunneltiin vaikka iso osa jäi ikuisesti vilkkaaseen mielikuvitukseeni.

Tarina kehittää kykyä ymmärtää ja käsitellä asioita, myös vaikeita. Kun on suru, sitä on tarpeen kertoa, koska kertoessaan alkaa ymmärtää itseään enemmän. Sama toimii myös ilossa: kysypä joskus isovanhemmiltasi, mihin he toisissaan ihastuivat. Vaikka kuulisit tutun tarinan, se voi olla tuore ja ilahduttava.

Aikuisena ymmärrän lapsuuteni tarinoita eri tavalla. Samalla toivon itselleni kykyä kuunnella, liittyä ympärillä olevaan ja olla tekemässä sitä yhdessä.

Tarinaterveisin perheneuvoja Anna-Riitta Pellikka