Kolme asiaa, jotka perheeni opetti minulle rennommasta vanhemmuudesta

”Äiti, ei millään pahalla, mutta sä voisit olla rennompi. Iskä on paljon rennompi kuin sinä”, lapseni sanoi minulle jokin aika sitten.

Ihmettelin, mistä lapselleni oli syntynyt mielikuva, että olin tiukka ja iskä on rento? Kysyin asiaa ja sain suoraa palautetta. En pelaa lasten kanssa puhelimella nettipelejä, enkä katso lasten kanssa Youtube-kanavia. Lisäksi pidän tiukasti kiinni arjen aikatauluista. Mieheni on perehtynyt minua paremmin nettipelimaailmaan ja tubekanaviin. Lisäksi hän osaa huolehtia arkirutiineista ilman tiukkaa aikatauluttamista ja kelloon tuijottamista.

Äiti, ei millään pahalla, mutta sä voisit olla rennompi.

Kyllä se kirpaisi. Ja pisti miettimään. Miksi miehelleni on helpompaa heittäytyä mukaan lasten nettimaailmaan? Olen tarkkaan kontrolloinut, mitä lapset pelaavat ja mitä he seuraavat netistä. Olen lukenut eri peleistä tai tubettajista. Mutta en ole itse pelannut nettipelejä tai juurikaan seurannut lasteni seuraamia tubettajia. Kritiikki oli siis aiheellinen.

Pohdin haluani pitää tiukasti kiinni arjen aikatauluista. Pienten lasten kanssa se oli välttämätöntä, mutta lapsemme eivät ole enää pieniä. Voiko olla, että tarvitsen itse tiukkaa aikatauluttamista? Voisiko arki sujua väljemmälläkin aikataululla?

Huomasin, että minulla on matkaa rennoksi äidiksi.

Voiko olla, että tarvitsen itse tiukkaa aikatauluttamista?

Latasin puhelimelle nettipelejä, joista lapseni ovat kiinnostuneita ja joita he pelaavat. Lapset olivat innokkaina auttamassa minua. Sain hyviä neuvoja siitä, kuinka peli alkaa ja miten siinä edistytään. Apu oli todellakin tarpeen. Pelit olivat vaikeita. Huomasin, että yhdessä harjoitellaan sanoja ja se kehittää kieltä. Toisessa hahmotetaan kuvioita ja matemaattisia taitoja. Kolmas oli muuten vain viihdyttävä ja sosiaalinen peli, jossa koko perheemme muodosti ryhmän, jossa jokaisen edistyminen hyödytti muita. Lisäksi pääsimme kilpailemaan toistemme kanssa.

Meidän perheessämme tehdään paljon juttuja yhdessä. Leikitään, ulkoillaan ja pelataan lautapelejä. Näiden olemassa olevien yhteisten juttujen lisäksi meillä pelataan nykyään myös nettipelejä yhdessä. Sekin on kivaa.

Viikonloppuisin lapset tulevat viereemme pötköttelemään ja pelaamme hetken yhdessä.

Lapseni ovat huippuvalmentajia. He kannustavat minua ja auttavat nettipeleissä eteenpäin. Pidämme viikoittain koko perheen yhteisiä pelihetkiä. Viikonloppuisin lapset tulevat viereemme pötköttelemään ja pelaamme hetken yhdessä. Ne ovat huippuhetkiä. Siinä pelaamisen ohessa saamme nauttia yhdessä olosta, mukavasta tekemisestä ja jaamme onnistumisen kokemuksia.

Olen alkanut silloin tällöin katsomaan lasteni kanssa myös Youtubesta niitä kanavia, joita lapseni seuraavat. Moni ennakkoluuloni on poistunut. Olen huomannut, että lasteni seuraamissa kanavissa on paljon yleissivistävää tietoa.

Aikataulujen kanssa on vielä tekemistä. Aina silloin tällöinen olen pystynyt myös arki-iltoina heittäytymään enemmän mukavaan yhdessä olemiseen. Kehitystä on siis tapahtunut. Vanhemmuudessa yksi mukavimmista asioista on yhdessä tekemisen ja touhuamisen lisäksi kasvun mahdollisuudet. Ja niitähän riittää.

Nämä kolme asiaa opin perheeltäni

1. Nettipelaaminen ei ole huono asia. Se voi kehittää ja olla myös mukavaa yhteistä tekemistä.

2. Lasten seuraamista tubekanavista kannattaa olla kiinnostunut. Niistä voi oppia itsekin paljon ja samalla oppii, mistä lapsi on kiinnostunut.

3. Aikataulut ovat hyviä ja tärkeitä, mutta isompien lasten kanssa aikatauluista voi joustaa. Perheen yhteinen touhu ilman aikataulutusta tuo rentoutta elämään.

Kasvuterveisin Sari-Annika Pettinen