Kahden kodin kahdet säännöt
Koulun lomien alkaminen muutti meidän perheen arkea paljon. Meidän teinit ovat molemmat löytäneet seurustelukumppanin toiselta paikkakunnalta. On helppo arvata mitä siitä seurasi – meidän talossa on ollut hiljaista viime aikoina. Aikuisten aikaa on nyt löytynyt helposti, vain työ on vielä rajoittamassa yhdessäoloa.
Kun koulutyö ei määritä, kummassako kodissa lapset viettävät aikaa, tulee näkyviin myös eri kotien eri säännöt. Pari viikkoa sitten puheeksi nousi lasten kotona oleminen silloin kun vanhemmat eivät ole paikalla. Meillä oli viime kesältä kokemus siitä, että vanhempi teineistä asui yksin kotona yli kuukauden, ja piti hyvän huolen itsestään ja kodista. Nuoremmankin kanssa oli muutaman päivän kokeilu, jonka loppupäätelmänä oli, että kodin siisteyteen pitää seuraavalla kerralla panostaa paljon enemmän. Se oli kuitenkin yhteinen huomio ja asia, johon panostetaan, ei kielto opetella yksin asumista. Alkoholinkäytöstä tai muusta asiattomasta käytöksestä emme ole osanneet olla huolissamme, kun siihen ei ole koskaan annettu aihetta. Toisessa kodissa oli asumisasiassa toisenlaiset säännöt.
Toisessa kodissa oli toisenlaiset säännöt
Mitä isommat lapset, sitä enemmän elämää on rakennettava nuorten harkintakyvyn ja luottamuksen varaan. Pikkulapsivaiheessa tarvitaan ohjausta enemmän, ja ohjauksen tarve puolestaan luo paineita sille, että lapsen kummassakin kodissa olisi mahdollisuuksien mukaan samanlaiset säännöt. Erityisesti tämä koskee päivärytmiä -mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on ruokailun, puuhailun ja nukkumisen rytmien säilyminen. Aikuisille loma merkitsee vapautumista työn pakottamista päivärytmeistä. Lapsellekin loma voi tarkoittaa helpotusta aamuheräämisistä, mutta ei kuitenkaan rytmittömyyttä. Päivärytmi on lapsen hyvinvoinnin suoja.
Joskus erovanhemmat haluavat siirtää omat arvonsa ja elämäntapansa lapsen toiseen perheeseen
Joskus erovanhemmat haluavat siirtää omat arvonsa ja elämäntapansa lapsen toiseen perheeseen. Perheelle voidaan esittää toiveita tai pahimmassa tapauksessa vaatimuksia, että lapsi esimerkiksi söisi vain tietynlaista ruokaa tai että perheen ajankäyttö vaikkapa ulkoilun tai liikunnan suhteen noudattaisi samaa kaavaa. Jopa lasten pukeutumiseen toisessa kodissa oleskelun aikana halutaan puuttua. Lähtökohta minusta näissä on, että kunkin perheen aikuiset ovat vastuussa lasten hyvinvoinnista, ja toimivat siinä parhaimpansa mukaan. Kun toisen kodin vanhempien vaatimukset koskevat tapoja ja mielipideasioita, ne voi hyvin jättää omaan arvoonsa.
Joskus toisen kodin toisenlaiset säännöt tuntuvat sekä lapsesta että aikuisista vaikeilta ymmärtää. Toisen kodin sääntöjä ei tarvitse silloin ryhtyä perustelemaan lapselle, mutta ei niitä sovi myöskään vähätellä lasten kuullen. Parasta on rohkaista lasta puhumaan kokemuksistaan ja toiveistaan toisen kodin aikuisten kanssa. Pienten lasten kohdalla vanhempien on joskus toimittava viestinviejinä.
Lapset pärjäävät myös kahden kodin kaksilla säännöillä
Jos lapset kaksikielisessä kodissa oppivat kaksi kieltä, uskon että lapset pärjäävät myös kahden kodin kaksilla säännöillä. Olennaista on se, että uusperheen vanhemmat pääsevät sopimukseen, mitkä tämän meidän kodin säännöt ovat. Pintatasolla uusperheen riidoissa kiistellään usein jonkun lapsen käytöksestä. Pohjimmiltaan näissä tilanteissa on yleensä kuitenkin kyse vanhempien vaikeudesta löytää yhteinen linja lasten kasvatuksessa.