Itsenäistyminen on elämän mittainen matka, jolla ei tarvitse jäädä yksin
Lapsena luulin, että itsenäistyminen on sitä, että pärjään yksin. Olin ihailtavan itsenäinen lapsi. Oikeasti en ollut koskaan itsenäistynyt. Ehkä olin yrittänyt, ja tullut hylätyksi. Oli helpompaa aloittaa yksin pärjääminen kuin tulla uudestaan hylätyksi.
Katkaisin yhteyteni omaan riippuvuuteeni ja elin ikään kuin sitä puolta minussa ei olisikaan. Mutta tietenkin oli, mihin se ihmisestä katoaisi? En nähnyt sitä silloin itsekään, mutta minulle oli itse asiassa erityisen tärkeää, että kelpaisin ja saisin muiden hyväksynnän.
Ajauduin huomaamattani yhä kauemmaksi siitä, mitä minä itse olin
Itseltänikin huomaamatta mukauduin toisten odotuksiin parhaani mukaan. Usein onnistuin ja se kannusti jatkamaan. Samalla kun muut ihailivat näennäistä itsenäisyyttäni, ajauduin huomaamattani yhä kauemmaksi siitä, mitä minä itse olin ja toivoin, tarvitsin ja unelmoin.
Mukautumisen tie on loputon
Ihminen voi hukkua monenlaisiin ulkopuolelta ja sisältä nouseviin odotuksiin ja vaatimuksiin. Millainen ihmisen kuuluu olla? Saako toisia tarvita? Millainen on hyvä puoliso tai vanhempi? Mitä turvattomampi ja yksinäisempi ihminen sisäisesti on, sitä alttiimpi hän on mukautumaan muualta annettuihin vaatimuksiin. Tunnistatko niitä hetkiä, joissa nielaiset tunteesi ja menetät yhteyden itseesi?
Mukautumisen tie on loputon. Mukautumalla ei saa sitä, mitä oikeasti tarvitsee. Rakastetuksi voi tulla vain sen verran kuin uskaltaa paljastaa jotain todellista itsestään. Rakkauden vastaanottaminenkin on vaikeaa, jos omassa mielessään antaa enemmän arvoa onnistuneelle suoritukselle kuin itselleen, omalle läsnäololleen.
Me tarvitsemme yhteyttä itseen ja toisiin
Jokainen ihminen kaipaa yhteyttä toiseen ihmiseen. Jokainen kaipaa myös vapautta ja omaa tilaa, häiriötöntä yhteyttä itseen. Elämässä tulee kohtia, joissa nämä kaksi tarvetta joutuvat ristiriitaan. Se suhteessa, olemisen tapa, joka on toiminut ja ehkä tuntunut hyvältä siihen saakka, on muuttunut raskaaksi tai jopa sietämättömäksi. On vaikea erottaa, onko muutos tapahtunut itsessä vai toisessa. Mutta jokin sisällä huutaa ja haluaa tulla kuulluksi.
Itsenäistyminen on omaksi itseksi syntymistä
Itsenäistyminen on omaksi itseksi syntymistä. Uskollisuutta sille, mitä kutsutaan minuudeksi. Itsensä kuuntelemista silläkin uhalla, että muut saattavat ajatella aivan toisin. Oman ajatuksen ja kokemuksen löytämistä maailman miljardien ajatusten ja kokemusten joukosta. Joskus tarvitaan muita ajatuksia peilauspinnaksi. Joskus muiden mietteet on työnnettävä kauas pois, jotta oma saa syntyä rauhassa.
Itsenäistyminen turvallisessa suhteessa
Itsenäistyminen tapahtuu aina suhteessa, mutta ei aina siinä suhteessa, josta itsenäistymisen tarve olisi suurin. Vanhemmista itsenäistyminen voi monenlaisista syistä jäädä kesken. Toisaalta vanhempana voi tuntua mahdottomalta itsenäistyä suhteessa omaan lapseensa. Voi olla helpompaa katkaista suhde omiin tarpeisiin tai joihinkin itsen puoliin kuin ottaa itsenäistymiseen liittyä riskiä yhteyden katkeamisesta vanhemman tai lapsen kanssa. Itsenäistyminen on aina riski.
Suhde itseen hengittää ja muuttuu elämän kuluessa
Niin kuin suhde toiseen ihmiseen hengittää läheisyyden ja etäisyyden tarpeiden välisessä aallokossa, myös suhde itseen hengittää ja muuttuu elämän kuluessa. Tulee aina uusia tilanteita, joissa on palattava itseen, annettava itselleen aikaa ja tilaa.
Itsenäistyminen suhteessa kumppaniin kuuluu pitkän parisuhteen kaareen. Joskus suhteessa itsenäistyminen ei ole mahdollista, vaan on itsenäistyttävä suhteesta. Läheisissä ystävyyssuhteissa voi tapahtua vastaavaa. Lasten tahto-, koulu- ja murrosikä sekä kotoa muuttaminen haastavat vanhempia omiin itsenäistymisprosesseihin.
Elämä tarjoaa uusia mahdollisuuksia
Elämän muutostilanteet haastavat kysymään, kuka minä olen? Kuinka paljon olen elänyt niin kuin minulta on odotettu? Kuinka paljon olen toteuttanut itseäni? Millaisia ristiriitoja näiden kahden välillä on ollut, ja miten niiden kanssa olen selviytynyt?
Itsenäisen aikuisen ei tarvitse yrittää pärjätä yksin. Hän tietää tarvitsevansa muita. Hänen suhteensa itseen on niin vahva, että riippuvuus toisista ei sitä yhteyttä enää uhkaa. Itsenäisen ihmisen lähellä on muillakin lupa hengittää läheisyyden ja etäisyyden aallokossa.