Erotessakin on tärkeä jaksaa olla riittävän hyvä vanhempi
Säilytä vanhemmuutesi. Olen läpikotaisin muodotonta uupumusta. Avioero on kuluttanut jaksamistani. Nousen sängystä vaikka väkisin. Pääni on yhtä mustaa aukkoa. Aamiaispöydässä murrosikäinen huutaa koko lyhyen elämänsä voimalla: ”Mä vihaan sua. Nyt mulla ei oo enää perhettä.” Kerään vanhemmuuteni rippeet ja otan vastaan nuoreni tunteiden tulvan. Tähän on kyettävä. Tiedän kyllä. Myöhään illalla hän hiipii viereeni nukkumaan. Kädestä saan ottaa kiinni, mutta en halata.
Säilytä vanhemmuutesi. Toinen heistä jo siivilleen noussut, ei tule yökylään viikkoihin, ei kuukausiin. Tarvitsen aikaa, hän sanoo, tekee liian kipeää. Syyllisyys ja ikävä sekoittuu hiljaisiin autioihin päiviin. Minä suren kaikkea tätä, jota ei voi menneeksi muuttaa. En niinkään itseni vaan lasteni takia. Minun valintani, ei heidän. Niinpä odotan, vaikka välillä pelkään menettäneeni hänet. Oman särkyni keskellä ymmärrän että aika parantaa haavat ja tuo meitä koko ajan lähemmäs toisiamme. Annettu ja vastaanotettu rakkaus välillämme ei lakkaa olemasta.
Säilytä vanhemmuutesi. Esikoinen muuttaa kauemmas parin sadan kilometrin päähän. Siellä olen onnellisempi, hän kertoo silmät malttamattomasta innostuksesta leiskuen. Parin viikon päästä tytär soittaa: ”Äiti, mulla on ikävä sua. Tähän uuteen onkin vähän vaikea tottua. Milloin sä tuut käymään?”. Hänen onnensa on minunkin onneni. Silti minussa asuu ikuinen huoli. Se on toisinaan levollisen ja luottavaisen hiljaa. Mutta välillä se pitää sisälläni niin kovaa meteliä, että en erota lapsieni selkeää ääntä. En voi olla avuksi, jos en kuule. En voi olla tukena, jos en luota. En voi rauhoitella, jos en usko.
Olet aina minun lapseni, aikuisenakin.
Säilytä vanhemmuutesi. Yhteisellä brunssilla nauru kaikuu aikuisten lasteni huulilla. Juttelemme elämää laidasta laitaan. Vieläkin halaan heitä ja otan kainaloon. Sanoitan heille sen, minkä itse olen äidiltäni kuullut. Olet aina minun lapseni, aikuisenakin. Vanhemman kipu on se, että ei voi elää vaikeita kohtia lastensa puolesta. Turvaverkkona saan olla, mutta irti on päästettävä. Kannateltava ja kannustettava lentämään. Olet niin kaunis. Elämä on sinun ikiomasi. Äitinäsi haluan kunnioittaa sitä.