Erityislapsen vanhempi: älä laita puolisoa hyllylle

Hei sinä leijonavanhempi! Sinä, jonka lapsi tai nuori on erityisen tuen tarpeessa, vaikkapa pitkäaikaissairas, kehitysvammainen, neurokirjon piirteiden sävyttämä ihanan erilainen ja rakas erityislapsi?

Mitä sinulle kuuluu? Miten jakselet? Entä mitä kuuluu parisuhteellesi?

Miksi kysyn sitä? Koska sinun jaksamisesi on tärkeää: tutkimusten mukaan lapsen sairastuminen on iso riski parisuhteelle; peräti 80 % parisuhteista päätyy eroon. Maailman mittakaavassa suomalaiset pienten lasten äidit ovat uupumuksessa 7. sijalla, siis ihan kaikkien pienten lasten äidit, ei vain erityistuen tarpeessa olevien lasten äidit. Pysäyttäviä lukuja.

Riskejä omalle jaksamiselle ja samalla parisuhteelle ovat vaikkapa se, ettei tukiverkostoja ole tai se, että vanhemmilta puuttuu kykyä tai halua puhumiseen. Ja huomio; tukea tarvittaisiin jo silloin, kun ongelmia ei vielä ole tai silloin, kun ne vasta nostavat päätään.

Voisiko helpommallakin päästä?

Saatko riittävästi tukea arkeesi? Mikä on henkireikäsi? Kun katsot ympärillesi, kuka on kanssasi? Millaiselta vaikkapa tällainen marraskuinen keskiviikkopäiväsi näyttää?

Ajatteletko, että sinun pitäisi pärjätä yksin erityistarpeisen lapsesi kanssa? Tai että tämä on teidän perheenne sisäinen asia? Vai huomaatko kenties vähätteleväsi haasteita, ajattelevasi että muilla on varmasti vielä paljon suurempia ongelmia, jonkun lapsi on varmasti vieläkin sairaampi, tarvitsevampi?

On asioita, joihin et voi vaikuttaa – kuten vaikkapa sairauksiin, diagnooseihin tai yhteiskunnan rakenteisiin, jotka eivät aina tue teitä.

Mutta mihin voisit vaikuttaa, edes vähän? Haethan apua mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Hae apua ja tukea neuvolasta, perhekeskuksesta, sosiaalitoimesta, vammaispalveluista, Kelasta, tukiverkostoista, diakoniatyöntekijältä, koulukuraattorilta, sairaalan sosiaaliohjaajalta, omalta lääkäriltä. Kerro huolistasi varsinkin puolisollesi tai kumppanillesi, ystäviäkään unohtamatta.

Missä te kohtaatte?

Erityslapsen tai -nuoren vanhemmat; katsokaa toisianne ja suhdettanne ja sitä, miten se on muuttunut lasten tulon myötä. Miten erityistarpeinen lapsi on vaikuttanut teidän suhteeseenne? Kun lasten asiat vievät paljon aikaa ja energiaa, missä te kohtaatte?

Puoliso on muutakin kuin tukipilari silloin, kun elämä on rankkaa – mitkä asiat teillä toimivat? Puhutteko, kerrotteko toisillenne miltä tuntuu olla isä, miltä tuntuu olla puoliso? Annatteko tilaa toisillenne, puhua ja olla kuulolla? Puolisoa ei nimittäin voi laittaa hyllylle hankalien aikojen ajaksi, kun rämmitte diagnoosien, terapioiden, hoitojaksojen, arviointien, byrokratian ja verkostopalaverien keskellä.

Lämpimin terveisin,

perheneuvoja Minna

Miten käy parisuhteen erityistilanteissa, kuten silloin kun perheessä on sairautta? Kuuntele lisää podcastista. Aiheesta keskustelevat parisuhdekeskus Katajan ry:n toiminnanjohtaja, psykologi ja psykoterapeutti Suvi Laru ja asiantuntija Laura Huuskonen sekä Autismiyhdistys PAUT ry:n puheenjohtaja ja erityislasten vanhempi Arto Bäckström.

Tehtävä teille: Mieti ja keskustele kumppanisi kanssa siitä, missä kohtaa arjessa te kohtaatte toisenne. Jatkakaa vaikka tätä lausetta: ”Pidän siitä, kun me …”