Arka mies ei kaunista naista saa – rohkeus parisuhteessa

Työnohjaajakurssin lopuksi meitä pyydettiin hankkimaan joku pieni lahja kurssitoverille. Minä sain pienen kirjan. Kun avasin kirjan kansilehden, siellä luki omistuskirjoituksena: ”Arka mies ei kaunista naista saa”. Teksti ei mitenkään liittynyt kirjan aiheeseen, mutta kuvasti ehkä sitäkin paremmin antajansa arvomaailmaa. Arkuudella ei hänen maailmassaan pitkälle pääse. Silloin muistan hymähtäneeni ajatukselle. Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, huomaan yllättäen ajattelevani elämästä samansuuntaisesti kuin kurssitoverini. Rohkea mies – tai rohkea nainen – elää täydemmän elämän.

Rohkeus rakastumisessa on luottamusta siihen, että kaikki päättyy hyvin, vaikka kaikki ei ole omassa hallinnassa.

Rakastuminen on huumaava tunne, mutta se on myös päätös heittäytyä, uskaltautua elämän varaan. Rohkeus rakastumisessa on luottamusta siihen, että kaikki päättyy hyvin, vaikka kaikki ei ole omassa hallinnassa. Tai ainakin se on luottamusta siihen, että rohkea ja uskaltava saa enemmän, kuin se, joka varmistelee ja haluaa pitää langat käsissään. Tunteitaan pidättelevä jää helposti etäiseksi kumppanilleen, eikä rakkaus lopulta pääsekään kunnolla liekkiin.

Joku uskaltaa rakastua, mutta rohkeus pettää, kun pitäisi mennä syvemmälle ja sitoutua. Onko tämä se oikea, vai pitäisikö vielä odottaa? Täydellinen kumppani voi joskus tulla jollekin vastaan, ja on varmaan tullutkin. Useimmat meistä voivat saada riittävän hyvän. Loppu on yhteistä työtä yhteisen päämäärän eteen. Yhteinen työ yhteisen tulevaisuuden eteen on mahdollista, jos molemmat sitoutuvat siihen. Pelkääjä menettää mahdollisuutensa suhteen kehittämiseen, ja mahdollisesti kumppaninsakin.

 Tunteet kuolivat, kun en uskaltanut sanoa mitä ajattelen.

Autoin vastikään paria, jonka olen tuntenut vuosia. Yhteiset keskustelumme päättyivät lopulta pariskunnan eroon. Eron syistä oli aluksi vaikea saada selvää, mutta matkan varrella se selkiytyi. ”Hyväksyin ja nielin pettymyksiä liian kauan, tunteet kuolivat, kun en uskaltanut sanoa mitä ajattelen”, summasi eropäätöksen tehnyt puoliso omia tuntojaan. Usein pelkäämme, että puoliso ei hyväksy sitä, miten ajattelemme asioista tai mitä toivomme. Se on ehkä totta, mutta asiaan ei tule varmuutta ennen kuin juuri ne asiat otetaan puheeksi. Ja mikään ei ainakaan muutu, jos emme puhu.

Kun vanhuksilta on kysytty elämän loppumetreillä, minkä he tekisivät elämässään toisin, jos nyt saisivat valita, on vastaus ollut poikkeuksetta: ”Antaisin enemmän aikaa läheisilleni ja perheelle”. Toinen, toistuvasti kuultu kommentti on, että eläisin rohkeammin itseni näköistä elämää, ja miettisin vähemmän, mitä muut siitä ajattelevat.

Rohkeus edellyttää hyvää kosketusta siihen, mikä itselle on elämässä tärkeintä ja luovuttamatonta.

Rohkeus ymmärretään usein väärin. Rohkeus ei ole kovaa kuorta, uhoamista tai oman herkkyyden kieltämistä. Päinvastoin, rohkeus edellyttää hyvää kosketusta siihen, mikä itselle on elämässä tärkeintä ja luovuttamatonta. Vain sellaisen puolesta kannattaa kamppailla.

Mutta yhtä lailla vikaan mennään, jos ajatellaan että rohkeus on tunne. Rohkeus ei ole tunne. Se joka odottaa rohkeutta ennen kuin ryhtyy toimimaan, saa odottaa loputtomiin. Rohkeus itse asiassa usein vaatii meitä toimimaan vastoin välitöntä tunnetta, pelkoa. Rohkeutta on tehdä päätös, ja sitten toimia ja elää päätöksensä mukaan.

Mitä sinä olet jättänyt parisuhteessasi sanomatta hylkäämisen pelosta? Mitä olet jättänyt elämässä tekemättä peläten, mitä muut ajattelevat? Uskalla, ja saat todennäköisesti enemmän.

perheneuvoja Pekka Puukko