Älä ryhdy kumppanillesi vanhemmaksi, se hävittää kaiken erotiikan väliltänne
Jouduin työhuoneessani yhtenä päivänä erityisen perusteellisesti miettimään parisuhteeseen kuuluvan huolenpidon ja toisaalta toisen aikuisuuden läpi tunkeutumisen eroa. Milloin kyseessä on huomaavaisuus tai ystävällinen teko ja milloin toisen vanhemmaksi ryhtyminen. Näiden erottaminen on jokaisessa parisuhteessa oikeasti tärkeää!
Parisuhteessa erityistä muihin ystävyyssuhteisiin verrattuna on seksuaalinen ulottuvuus. Useimmilla pareilla on sopimus, että seksiä harrastetaan vain keskenään, me kaksi. Eroottisen jännitteen säilyminen on molempien vastuulla. Eroottisessa suhteessa kumpikaan ei ole toisen vanhempi, joka huoltaa, katsoo perään ja vastaa kaikesta. Erotiikka ja sitä kautta seksi saa voimansa erillisyydestä, omana itsenään olemisesta
On jokaisen parin oma asia, kuinka yhteiseksi elämän perusasiat muuttuvat.
Omalle vastuulle aikuisena kuuluu aikuisen elämän perusasioista huolehtiminen: mitä päälleni puen, mitä syön, mistä saan rahat elämiseeni, miten hoidan terveyttäni, kuinka siivoan ja pesen pyykit, kuinka käytän vapaa-aikani tai kenen kanssa harrastan seksiä. Yksinelävälle tämä on itsestäänselvyys, mutta parisuhteessa asiat alkavat usein muuttua. Yhteistyötä toki on hyvä olla vaikkapa ruoka- ja pyykkihuollossa, mutta on haitallista, jos pääsee unohtumaan, että vastuu kuuluu molemmille. Myös lapsiperheissä. Kotityöt ovat perheen aikuisten töitä, joita he yhdessä opettavat myös lapsilleen.
Varsinainen vastuu omasta elämästä säilyy aina ihmisellä itsellään.
On jokaisen parin oma asia, kuinka yhteiseksi elämän perusasiat muuttuvat: onko yhteiset rahat, syömmekö samaa ruokaa, kuinka siivous järjestetään jne. mutta nämä ovat sopimuksia. Varsinainen vastuu omasta elämästä säilyy aina ihmisellä itsellään. Tätä sanotaan myös terveeksi erillisyydeksi.
En tietenkään vastusta ystävällisiä tekoja tai huolenpitoa parisuhteessa, mutta aika ajoin parisuhteessa on syytä pysähtyä tarkastelemaan arjen käytänteitä, jo senkin takia, että elämä on rajallista ja yllättävää. Entä jos sitä kumppania ei olisikaan siinä vierellä? Osaisinko yhä hoitaa oman elämäni perusasiat? Maksaa laskut, laittaa ruuat, ostaa vaatteet, huoltaa auton, varata lasten neuvolat? Tai onko niin, että osaisin tuon kaiken liiankin hyvin, mihin oikeastaan tarvitsen sitä toista? Onko kumppani hävinnyt oman ylihuolehtivaisuuteni alle?
Eroottisessa suhteessa kumpikaan ei ole toisen vanhempi, joka huoltaa, katsoo perään ja vastaa kaikesta.
Jos parisuhteessa alkaa hämärtyä se tosiasia, että molemmat yhä edelleen vastaavat omasta elämästään, katoaa myös eroottinen vetovoima. Ei vanhempansa kanssa halua rakastella. Mutta oma kumppani voi niissä kotiverkkareissaankin silmänräpäyksessä muuttua haluttavaksi, kun tietoisuuteen tulee muistikuvia siitä, että hän onkin minusta erillinen, sellainen jonka kanssa yhdessä voi leikkiä aikuisten leikkejä.
Huolenpitoa, mutta ei vanhemmuutta kumppania kohtaan toivottaen, Mari Kinnunen