Älä koske! Kun etäisyydestä tuli hyve
Olipa kerran kosketus
Pihan halkaisee harmaa teräsaita. Toisella puolella istuu palvelutalon asukas pyörätuolissaan, toisella puolella seisovat hänen lapsenlapsensa. Epäusko iskee. Ei kai me nyt tässä olla? Avatkaa sentään tuo portti. Ollaan kuin kaltereiden takana!
Alkushokista asetutaan. Ei meillä tänä tautisena aikana ole valinnanvaraa. Jos haluamme tavata toisiamme, on mentävä turvallisuus edellä. Saamme jutella kasvotusten aidan yli kahden metrin etäisyydeltä. Isovanhempi haluaisi tarjota vierailleen kahvia ja tuolin istuttavaksi. Ehkä se on mahdollista ensi kerralla.
Fyysinen läheisyys on kaikkien nisäkkäiden biologinen perustarve. Kissat ja koirat hakeutuvat toistensa kylkeen kiinni, nuolevat ja nuuskivat, kuopaisevat ihmistään käpälällä saadakseen silitystä. Kädelliset sukivat toistensa päätä ja halailevat. Läheisyydessä on voimaa. Kosketus on elinehto niin apina- kuin ihmisvauvallekin.
Miten selviämme tilanteessa, jossa lajityypilliset sosiaaliset tarpeemme on laiminlyötävä terveyden ja hengissä pysymisen vuoksi? Onneksi meillä on käytössä kieli,puhekyky. Pienikin lapsi ymmärtää, että vaarin syliin ei pääse juuri nyt, mutta myöhemmin sitten. Mummi haluaisi antaa vauhtia pihakeinussa, mutta tänään ei voi. Rauhoittava ääni ja turvalliset sanat kannattelevat yhteyttä. Vanhemmat voivat näyttää pienille lapsille kuvia läheisistä ja siten pitää heitä läsnä lapsiperheen arjessa. Video- tai tavalliset puhelut auttavat läheiset yhteen kuulo- ja näköaistin kautta. Puhelin ei korvaa syliä, mutta on parempi kuin ei mitään. Rakkaus ja mielikuvitus löytävät tiensä esteiden yli.
Sopeudumme rajoituksiin, jotka jähmettyvät alitajuntaan
Ystävän tullessa vastaan kädet kohoavat refleksinomaisesti halaukseen, mutta painuvat silmänräpäyksessä takaisin alas. Käytämme heilutuksia ja etähaleja sekä somen etäisyyshymiötä. Kun kosketuskiellot ja turvavälit aikanaan jäävät historiaan, kosketuksen uudelleen löytäminen voi ottaa aikansa. Tuntuu kaukaiselta ajatella, että tavattaessa kättelisi toista ihmistä tai peräti halaisi häntä! Voisiko vaatekaupan myyjä auttaa asiakasta sovituksessa tai tarjoilija tulla asiakkaan viereen ottamaan tilauksen ja kumartua pöydän yli tarjoilemaan ruuan?
Etäisyyksien aika on kaikessa kurjuudessaan lisännyt luovuutta. Nallehaaste on tuonut pehmoleluja ikkunoihin ohikulkijoiden iloksi.Kerrostalojen asukkaat laulavat parvekkeilla ja ystäväporukat kokoontuvat piha- tai puistokahveilla. Siitäkin voi nauttia, että ei tarvitse koko ajan olla sosiaalinen. Silti odotan päivää, jolloin palvelutalon portit aukevat ja päästävät perheet kunnolla kosketuksiin.