Äiti, mä en saa unta – näkökulman muutos toi avun uniongelmiin
Kun lapsemme olivat alle kouluikäisiä, kärsimme uniongelmista useita vuosia. Esikoisemme nukkuminen sujui, mutta kuopuksen allergiat pitivät häntä hereillä yöstä toiseen. Lopulta tilanne alkoi helpottaa ja kuvittelimme hetkisen, että olimme saavuttamassa normaalin arjen. Siinä vaiheessa esikoisemme ei enää saanut unta.
Istuimme mieheni kanssa vuorotellen esikoisemme sängyn laidalla ja odotimme, että lapsemme nukahtaa. Jossain kohtaa hiivimme omaa makuuhuoneeseemme ja heräsimme, kun lapsemme seisoi sängyn laidalla ja kertoi, ettei saa unta.
Unesta tuli kaivattu ja harvinainen vieras.
Unesta tuli kaivattu ja harvinainen vieras. Lapsemme tuntuivat kuitenkin energisiltä. Näytti siltä, että he saivat unta riittävästi, toisin kuin me vanhemmat.
Lopulta päätimme, että jotain on tehtävä toisin. On vaihdettava näkökulmaa. Sen sijaan, että yritämme saada lastamme nukkumaan, annamme hänelle luvan valvoa.
Kerroimme lapsellemme, että hän saa valvoa koko yön. Lapsemme oli aivan innoissaan. Mietimme yhdessä lapsemme kanssa, mitä kaikkea hän haluaa tehdä yöllä. Kasasimme hänen sänkynsä viereen ison kasan kirjoja ja Aku Ankkoja. Laitoimme hänen sänkynsä viereen evästä ja juomista. Lupasimme, että hän saa nukkua seuraavan päivän, koska valvotun yön jälkeen saattaa väsyttää.
Sen sijaan, että yritämme saada lastamme nukkumaan, annamme hänelle luvan valvoa.
Peittelimme lapsemme ja annoimme hyvänyön suukot. Sanoimme rakastavamme ja lähdimme huoneesta pois. Viiden minuutin kuluttua kävin kurkistamassa lastenhuoneeseen. Esikoisemme oli syvässä unessa. Hän nukkui rauhallisesti koko yön. Aamulla hän kertoi meille, että oli valvonut koko yön ja se oli huippukivaa. Lupasimme, että tästä eteenpäin hän saa aina valvoa, kun uni ei tule. Ja näin olemme toimineet. Meillä saa valvoa, jos ei nukuta. Ja nukkua, jos nukuttaa.
Hyvin pienellä näkökulman muutoksella elämämme helpotti. Vaikka itsekukin meistä aina silloin tällöin kaipailee unta, asenteemme asiaan on muuttunut. Pakosta on tullut mahdollisuus.
Mihin asiaan sinä voisit ottaa uuden näkökulman?
Näkökulman muuttaminen ei ole aina helppoa, mutta se on taito, jota voi harjoitella vaikka koko perheen kanssa yhdessä. Mihin asiaan sinä voisit ottaa uuden näkökulman?
Kasvuterveisin Sari-Annika Pettinen
Minä tein saman jo esikoisen vauvavuotena. Jostain syystä lapsi heräsi joka yö n. klo 01 ja valvoi 1-2 h, mikä keskellä yötä tuntui tosi pitkältä. Yritin ensin pitkään saada hänet nukkumaan: en sytyttänyt valoja, yritin pysyä rauhallisena ja viestiä lapselle, että nyt nukutaan, mutta ei… Kun sama toistui yöstä toiseen niin oma turhautuminen vain kasvoi. Kerran sitten totesin kiukkuisena, että valvotaan sitten! Räpsäytin valot päälle, nostin vauvan ylös sängystä, tein yöpalaa itselleni, ja tein normaaleja arkiaskareita, viikkailin pyykkiä ym. lapselle höpötellen. Minuutit ja tunnit sujuivat paljon nopeammin ja paremmalla mielellä kuin väkisin nukuttamalla ja tuntui, että lopulta pääsimme nopeammin ja hyväntuulisina takaisin unten maille.
Onpa hienoa, että löysitte teille sopivan ratkaisun!
Meillä on myös tehty näin ja se toimii. Kun ei ole pakko nukahtaa, niin uni tulee ihan varkain. Lisäksi jos uni on kaikesta huolimatta katkonaista, saa mennä nukkumaan sohvalle tai lattialle tai varapatjalle vanhempien huoneeseen. Pääasia on, että vanhemmat (kin) saavat riittävästi unta.
Onpa kiva kuulla, että teillä saa nukkua siellä, missä uni parhaiten tulee!