Äiti ja rakastettu

Katselin ihmeissäni ja vähän epävarmana muutama tunti aiemmin syntynyttä ensimmäistä lastani ja vaihdoin hänelle vaippaa. Lapsen katse haritti. Hänen silmänsä räpyttelivät ja yrittivät kohdentaa minuun. Kätilö vieressäni jutteli lapselleni lempeällä äänellä ”Niin, äiti on siinä. Sinä katselet sinun äitiäsi.” Katsoin hämmästyksessäni olkani yli. Tuliko minun äitini paikalle? Kunnes tajusin, että kätilö tarkoitti minua.  Lapseni katselee minua. Minä olen lapseni äiti. Olen monta kertaa jälkeenpäin ajatellut tuota tilannetta ja kätilön lempeää tuoreen äidin ja hänen vauvansa yhteyden ohjausta. Minusta tuli äiti tuossa hetkessä.

Seuraavan kerran minusta tuli äiti intialaisen lastenkodin toimistossa, kun pieni, juuri vuoden täyttänyt lapsi ojennettiin syliini. Kotona hän oppi välittömästi sanan äiti. Muita sanoja hän ei oppinutkaan moneen kuukauteen. Hän ei tarvinnut vielä muita.

Sittemmin vuosien aikana rakkaus lasteni ja minun välillä on vahvistunut lukuisissa hetkissä: ”Äitii!”, ”Äiti katsellaan taas toisiamme silmiin”, ”Minun äiti”, ”Äiti mä oon kipee”, ”Älä pelkää, äiti on tässä”, ”Tule äidin syliin”.

Äiti ja isä ovat tunnesanoja, vanhempi ei ole. Myös rakastettu on tunnesana, mutta vaimo, mies, puoliso ja kumppani eivät ole.

“Sano terveisiä rakastetullesi!”
 “Siis kenelle?!”
“Tarkoitan vaimoasi”

Vuosia sitten istuin onnellisuuden psykologiaa käsittelevällä luennolla. Luennoitsija kertoi jotain, jonka muistan vieläkin.  Hän kertoi sanoneensa erään tapaamisen päätteeksi ystävälleen: ”Sano terveisiä rakastetullesi!”. Ystävä käännähti hämmästyneenä ympäri: ”Siis kenelle?!”. ”Tarkoitan vaimoasi”.

Toinen tilanne tapahtui vähän lähempänä historiassa. Olin suurissa juhlissa, jossa esiteltiin kaikki vieraat toisilleen. Erään parin kohdalla juhlavieraita esittelevä henkilö teki jostain syystä poikkeuksen. Hän kuulutti mikrofoniin: ”Tässä on Juha ja hänen rakastettunsa Jenni”. Meillä muilla oli mukanamme vaimoja, miehiä, kumppaneita, puolisoita ja ystäviä. Mutta tällä yhdellä meistä oli rakastettu. Jotkut juhlavieraista olivat kenties vähän tai paljon kateellisia, mikä on ymmärrettävää. Osa oli onnellisia heidän puolestaan. Osa oli todennäköisesti sekä että. Joku saattoi, omista syistään, ajatella, että tuo tuommoinen on turhaa. Ymmärrän senkin, mutta hänen kanssaan olen eri mieltä.

Tunnesuhde, joka on lapsuudessa äidin tai isän ja lapsen välillä, on myöhemmin kahden aikuisen välisessä rakkaussuhteessa.

Sanat, joita käytämme toisistamme, muokkaavat suhteitamme. Ne määrittelevät suhteemme luonteen ja muuttavat meitä. Ne rakentavat ja vahvistavat yhteyttä tai etäännyttävät ja rikkovat sitä. Ne hoivaavat, hellivät ja tarjoavat turvaa. Ne nostavat ja laskevat. Ne vetävät lähemmäksi tai työntävät kauemmaksi. Ei ole yhdentekevää mitä sanoja käytämme, kun puhumme toisistamme tai kutsumme toisiamme.

Joten miksi et kutsuisi häntä rakastetuksi.

 

Terveisin,  perheneuvoja Helena