Vanhemman tärkeä tunne, joka voi auttaa tai musertaa
Yksi vaikea tunne kuuluu vanhemmuuteen. Se voi viedä voimat. Se saattaa piileskellä hymynkin suojissa. Tunne on syyllisyys, joka voi toimia vanhemmalle kompassina tai voimavarojen nakertajana.
Sopiva määrä syyllisyyttä pysäyttää.
Oho, olen taas huutanut lapsille.
Syyllisyys voi auttaa katsomaan asioita toisten perheenjäsenten näkökulmasta. Sopiva määrä syyllisyyttä saa etsimään muutosta.
Ei ole reilua, että minun paha oloni tarttuu muihin.
Sopiva määrä syyllisyyttä auttaa katsomaan tosiasioita.
Minulla ei ole mitään keinoja tuon riehakkaan lapsen kanssa. Ne keinot, joita olen kokenut ja nähnyt omassa lapsuudessa, eivät toimikaan.
Sopiva määrä syyllisyyttä auttaa pohtimaan omaa käyttäytymistä.
Miksi hermostun? Kenelle oikeasti räyhään?
Lempeä katse itselle ja kanssakulkijalle
Ilman myötätuntoa syyllisyys murskaa, vie kaikki voimat. Silloin seurana on ainainen riittämättömyys.
Miten voisin opetella katsomaan itseni eri puolia peilistä lempeästi? Nähdä, että minussa on paljon hyvää ja kaunista. Sitten on niitä puolia, joissa voin kasvaa.
Miten voisin uskoa, että tällaisena keskeneräisenäkin olen ihan riittävä? Mokankin jälkeen saan jatkaa armollisesti eteenpäin.
Kun tunnistan omat rajani ja epätäydellisyyteni, toistenkin on helpompi elää rinnallani.
Minulla on lupa harjoitella, erehtyä, pyytää anteeksi ja kokeilla uusia toimintatapoja. Kaikki me ihmiset opettelemme läpi elämän vuorovaikutustaitoja, myös me ammattilaiset. Jokaisen on lupa saada harjoitteluun tukea.
Erityisesti silloin, kun on hankalaa läheisten kanssa, kaipaa elämäänsä rohkaisevaa kanssakulkijaa. Lempeä katse ja muutama kannustava sana voivat auttaa ylös riittämättömyyden kuopasta.
Muistetaan lämpöinen katse, kun nähdään väsyneitä vanhempia kadulla, kaupassa ja kaveriporukassa.
Rohkaisevin terkuin,