Uusparin ensimmäinen joulu ilman lapsia herättää monenlaisia tunteita
Mökki on lämmennyt sen verran että ikkunan yläreunasta näkee ulos, mutta suurin osa ruudusta on vielä paksun kuuran peitossa. Tuli rätisee kamiinassa, mökin lämpötila kohoaa hitaasti mutta varmasti. On jouluaaton aatto. Tämä on meidän ensimmäinen joulu kahden, ilman lapsia. Me päätimme viettää sen meidän erämaamökillä.
Yhden yksinäisen joulun muistan erityisen hyvin.
Minulla erosta on jo yli kymmenen vuotta. Sinä aikana ehdin kokea jouluja lasten kanssa, mutta myös jouluja ilman lapsia. Yhden yksinäisen joulun muistan erityisen hyvin. Vettä satoi kolme päivää.
Vaimolle tämä joulu on ensimmäinen, kun lapset ovat poissa, toisen vanhemman luona. Joulun herättämistä tunteista, peloista ja suruista, alettiin meillä puhua jo syyskuussa. Tunnot olivat puolisolle uusia ja vaikeita. Itsestäni huomasin, että minun oli näin vuosien jälkeen vaikea tavoittaa enää noita tunteita. Yritin parhaani mukaan kuunnella, mutta huomasin, että minun kohdalla elämä on selvästi mennyt eteenpäin, ja eron lyömät haavat umpeutuneet.
Vaimolle tämä joulu on ensimmäinen, kun lapset ovat poissa.
Syksyllä teimme harjoitusreissun mökille. Se oli hyvä kokemus molemmille. Vaimo heittäytyi rohkeasti uusiin asioihin, minä kuulemma olin rauhallista ja turvallista seuraa, kun mökkielämää ei tarvinnutkaan suorittaa. Mökin yksinkertaiset askareet, puiden kanto, lämmittäminen, vesien haku antoi voimia enemmän kuin kulutti niitä. Mökin hiljaisuudessa, ilman kännyköitä, päästiin käsiksi johonkin olennaiseen.
Kun tuo vannoutunut kaupunkilaistyttö mönki kokeeksi makuupussiin urheilukaupan lattialla, huomasin liikuttuvani.
Minulle oli iso juttu, että vaimo halusi lähteä kanssani keskelle Lapin korpea. Minulle luonto, metsä, on aina ollut toinen koti, ja haave joulusta erämaamökillä syntyi kauan sitten. Puolisoni on ollut toista maata, luonnossa liikkumiseen ehti hänellä tulla pitkä tauko. Kun tuo vannoutunut kaupunkilaistyttö mönki kokeeksi makuupussiin urheilukaupan lattialla, huomasin liikuttuvani. Tämä on rakkautta, ajattelin.
Joulu on antamisen juhlaa. Tänä jouluna meidän lahjat on huomaamattomia ja kuitenkin suuria – aikaa, huomiota, kiireetöntä yhdessä olemista. Uskon että tällaisesta vastavuoroisesta antamisesta ja saamisesta kasvaa yhteys, joka kantaa parisuhdetta, ei vain jouluna vaan vuoden jokaisena päivänä.
Hyvää joulua sinulle toivottaa