Tosimies ei itke

Olen keskustellut monta kertaa erään pojan kanssa tunteista ja niiden ilmaisemisen tärkeydestä mm. pahan olon lievittämisessä. Vastaus on aina sama: ”Ei oo vielä tarvinnut”. Vielä pojalla ei ole ollut mielestään niin paha olla, että olisi tarvinnut asiasta avautua. Ulkopuolelta katsottuna, olisi kyllä kannattanut.

 

Pojat eivät opi odottamaan toisilta miehiltä ja pojilta jakamista, tukea ja kohtaamista

 

Tosimiehet eivät puhu tunteistaan, ainakaan toisille miehille. Tyttöystävät ja vaimot ovatkin usein tosimiehen ainoita uskottuja, jos hekään. Kun pojat, aikamiehet ja harmaat papat katsovat toisiaan, he eivät näe miehiä jakamassa elämänsä suruja. Kolhut kärsitään yksin. Pojat eivät opi odottamaan toisilta miehiltä jakamista, tukea ja kohtaamista. Tosimiehet käyvät elämänsä läpi stoalaisesti tunteensa kätkien – ja jäävät yksin.

 

Tosimiehen ihanteeseen kuuluu tietty kovuus, aggressiivisuus ja kilpailullisuus. Lisäksi monesti odotuksiin kuuluu ritarillisuus tai ainakin perheestä tai naisesta olisi huolehdittava. Paineet kuitenkin pitäisi kantaa yksin.

 

Mies-sukupuoli on merkittävä terveys- ja syrjäytymisriski

 

Tällaiset tosimiehet eivät opi kuuntelemaan omia tarpeitaan, kunnioittamaan tunteitaan tai edes pitämään huolta itsestään. Suomessa miesten elinikä on noin 6 vuotta naisia alhaisempi ja he kuolevat todennäköisemmin oman käden kautta. Miehet käyttävät enemmän päihteitä. Miehillä ylipaino ja syöpävaaralliseksi osoitetun lihan syönti on yleisempää kuin naisilla. Heitä on enemmän pitkäaikaistyöttömissä, vangeissa, asunnottomissa ja koulupudokkaissa. Joka kymmenennellä pojalla ei ole yhtään läheistä ystävää. Sanalla sanoen mies-sukupuoli on merkittävä terveys- ja syrjäytymisriski.

 

Ei auta, että täti-äidit kyselevät pojilta mitä kuulu. Poikien ja miesten on nähtävä muutos ja erilainen mieheys toinen toisissaan. Kun junnua itkettää, aikuisen miehen hyväksyvä kommentti :”Kyllä minuakin tuollaisessa tilanteessa itkettäisi” antaa vahvan miehen mallin, johon kuuluu kipu, pettymys ja pienuus. Kunnon kaveri kysyy toiselta, mitä kuuluu ja kuuntelee vastuksen. Hyvä ystävä ei pakene tilanteesta läpän heittoon, vaikka toisen tilanne olisi sydäntä särkevä. Tosi mies osaa myös ottaa lohdutuksen vastaan puolisoltaan. Lopulta vahva mies itkee yhdessä vanhenevan isänsä kanssa elämän haurautta ja jakaa kuoleman painon.

 

Onneksi kaikki eivät ole ”tosimiehiä”. Muutos on alkanut. Mietin, miten ”tosimiehiä” voisi rohkaista muutoksen tiellä kohti vapautta ja iloa?

 

 

Perheneuvoja Iiris Koskinen