Kuinka joulua vietetään sairaana?

Istuin tunnelmallisessa joulukonsertissa, mutta olo alkoi tuntua huonommalta ja huonommalta. Konsertin väliajalta lähtien nenä alkoi vuotaa kuin ränni keväällä. Seurasi neljän päivän pakollinen lepo. Kahden aikuisen perheessä sellainen on mahdollista. Koko syksyn olin seurannut monia asiakasperheitäni, joissa lapset ja aikuiset sairastivat perä perää eikä kukaan oikein saanut levättyä, joten osasin kyllä arvostaa mahdollisuutta sairastaa. Siinä sohvalla lojuessani mietin, millaista olisi sairastaa jouluna? 

Muistin kuuden vuoden takaisen joulun, jolloin toivuin leikkauksesta enkä voinut tehdä yhtään mitään muuta kuin seurata muun perheen tekemiä jouluvalmisteluja. Miltä se oli tuntunut? Olin kovin kipeä, jouduinkin jo Tapanina takaisin sairaalaan, mutta itse joulun muistan kuitenkin turvallisena. Joulu tuli omasta kyvyttömyydestäni huolimatta. Nautin kuunnellessani toisten touhujen ääniä: he taisivat olla vähän ylpeitä siitä, että hommat hoituivat ilman äitiäkin. Vaikka varmaan oli mukava, kun olin siinä sohvalla sairastamassa.

Muistan myös yhden oksennustautijoulun, ei ollut kivaa, mutta joulu siitäkin vain tuli. Erilainen, mutta nyt jo muuttunut osaksi joulumuistojen sarjaa. 

Kun jouluna sairastaa, on aika varmaa, etteivät jouluun liittyvät odotukset toteudu . Mutta tuleeko siitä silloin huono joulu? Ei välttämättä. Erilainen toki, mutta ihan uudet asiat voivat korostua. Toiset osaavatkin asioita, joita en tiennyt heidän osaavan. Tai sitten huomaa, että ihan eri tavalla tehty joulu voi myös olla mukava joulu. 

Joulua vietetään sairaana sairastaen. Ei ole muutakaan mahdollisuutta. Mutta joulu on silti. Joulu on ikään kuin vahvempi kuin sairaus. Unelmajoulu ei toteudu, mutta jonkunlainen joulu kuitenkin!

Levollista joulua kaikille, terveille ja sairastaville, toivottaa Mari!