Vanhemmuus herättää henkiin oman lapsuutemme – kannattaa tutustua uudestaan lapseen joka olit

 

Kun arki alkaa, on sopiva kohta miettiä kesän merkityksellisiä hetkiä. Meidän perheessä yksi mieleenpainuvimmista jutuista oli esikoisen rippijuhlat. Etukäteen minua jännitti ja jopa vähän ahdisti. Luulin, että fiilikseni johtuivat vain juhlien valmistelustressistä. Kunnes tajusin, että tunteet olivat samoja, joita koin itse rippikouluikäisenä. Sieltä ne hiipivät kuin huomaamatta mieliin vuosien takaa. Helpotti, kun löysin yhteyden menneeseen. Sain kosketuksen nuoruuden tunnelmiin ja pystyin pureskelemaan ajanjaksoon liittyviä asioita. Sen jälkeen oli vapaampi olo keskittyä oman lapsen juhlaan.

Joskus tunteenpurkaukset menevät vahingossa väärään osoitteeseen.

Lapsiperheessä liikkuu paljon tunteita. Touhun keskellä ei aina tajua, mistä tunteet tulevat. Mikä teki minut näin kiukkuiseksi? Mistä tämä ihmeellinen suru tulvahti mieleeni nyt? Oho, minähän olen järkyttävän kateellinen. Liittyykö tämä tunne omaan historiaani? Vai siirsikö joku perheenjäsen oman tunteensa minun kannettavakseni? Tunteet linkittyvät toisiinsa ja herättävät uusia tunteita.

Joskus tunteenpurkaukset ja ahdistukset menevät vahingossa väärään osoitteeseen. Oma lapsi voi joutua kantamaan asiaa, jota en ole itse pystynyt käsittelemään. Tai puoliso saa osakseen sen, mikä olisi kuulunut osoittaa omalle vanhemmalle. Omien olojen äärelle pysähtyminen auttaa saamaan kiinni tunteiden alkuperästä.

Saan lisää myötätuntoa omaa lastani kohtaan.

Kun mietin, mitä elämäni oli saman ikäisenä kuin lapseni on nyt, saan lisää myötätuntoa omaa lastani kohtaan. Kun muistelen omia ajatuksiani ja tunteitani, on helpompi asettua kasvavan nuoren asemaan. Ai niin, silloinhan vanhemmat tuntuivat noloilta ja heidän ohjeensa superärsyttäviltä.

Lapsi herättää meissä henkiin oman lapsuutemme ja nuoruutemme. Vanhemmuuden myötä on mahdollista elää uudelleen läpi ikävaiheita, jotka ovat jääneet kesken. Kun mietit lastasi ja itseäsi saman ikäisenä, voit kysyä vaikkapa seuraavia kysymyksiä:

• Mitä minä olisin kaivannut tuon ikäisenä?
• Mikä ei ollut mahdollista silloin?
• Mitä pelkäsin?
• Mistä iloitsin?
• Mitä rohkaisevaa haluaisin sanoa lapselle, joka olin?

 

Terkuin,

Anja Nwose

 

P.S. Heli pohti kirjoituksessaan, miten vanhemmuus on uusi mahdollisuus elää onnellinen lapsuus. Myös psykoterapeutti Maaret Kallio haastoi suomalaisia somekampanjaan pohtimaan, mitä he haluaisivat sanoa nuorelle itselleen.