Minkä runon valitsisit tänään rakkaallesi?
Heinäkuun 6. päivä vietetään Eino Leinon ja runon ja suven juhlaa. Mukavaa. Kesä, ja samalla monille myös loma, on hyvää aikaa rauhoittua ja miettiä muuta kuin arkisäpinää. Miettiä vaikka, minkä runon tänään valitsisin rakkaalleni.
Eino Leinolla on monta tuttua ja hyvää. Kuka ei tuntisi vaikka tätä:
Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysikuu
kesäyön on onni omanani
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure huokaa
mutta metsän tummuus mulle tuokaa
puunto pilven, johon päivä hukkuu
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu
tuoksut vanamon ja varjot veen
niistä sydämeni laulun teen.
Mutta muitakin hienoja runoilijoita löytyy. Tämän Tommy Tabermannin runon voisin toivoa rakkaani valitsevan minulle:
Aurinko, sinä sanoit kun
katselimme kuuta.
Sinä vannoit pitäneesi
tähtiä kämmenellä,
että kissat
olivat suudelleet lintuja,
kielot kukkineet pakkasessa.
Kun me olemme rakastelleet
sinä olet aina
sillä tavalla
oikeassa ja väärässä
etten muuta voi kun rakastaa sinua.
Tällä suloisenhauskalla Eppu Nuotion runolla voi hyvin muistaa kihlattuaan:
Me ollaan takapihalla,
me ollaan karattu.
Meillä on sormukset,
ne tarkoittaa: varattu!
Kihloissaolo on hullunkurista.
Minua naurattaa,
sinun vatsasi alkoi murista.
Aikaa rauhoittua ja miettiä muuta kuin arkisäpinää.
Entä voisiko tämä Tomi Parkkosen runo olla sinun valintasi tänään:
Sinut pitäisi karkottaa maasta
niin kaunis Sinä olet
viedä toiselle planeetalle
sellaiselle
jossa ei ole sanoja
vaan kuiskitaan suudelmin.
Sinut pitäisi karkottaa maasta
kierittää suklaassa ja höyhenissä
ja tuoda minun luokseni.
Vai ehkä sittenkin nämä Eeva Kilven sanat:
On hyvä että me tapasimme nyt vasta.
Jos me olisimme tavanneet aikaisemmin,
me olisimme tähän mennessä jo eronneet.
Läheisin on se, joka tuottaa kipua.
Meidän tulisi sanoa toisillemme,
ei anteeksi, kun tönäisin
vaan kiitos kun kosketit.
On hyvä muistaa, että Bob Dylanin kirjallisuuden Nobel palkinnon jälkeen myös laulujen sanoitukset ovat “virallistettua” runoutta. Siis myös nämä Juice Leskisen säkeet:
Syyttä syytteitä en syydä,
anteeksi en paljon pyydä,
lähdimmehän näille teille,
miettimättä mitä meille tapahtuu.
Kuinka saan sen sanotuksi,
kun ei riitä ruutuun ruksi,
onko vielä välillämme,
aikuiseksi itkemämme viinipuu.
Tulinhan jo maininneeksi,
lähden näyttelyyn,
osoitteeksi laitan Lullaby.
Ja kuljen kunnon kuhilaana,
toiveikkaana kuin toukokuu.
I love you.
Mutta lopulta oma valintani rakkaalleni on kyllä tämä Leo Iikka Vuotilan runo Kahdelle:
KAHDELLE
Ajatellaan, että on tie
– puut ja tuuli ja aurinko –
siis kaunis tie.
Tietä kulkee kaksi ihmistä,
on onnellista,
jos he tarttuvat toisiaan kädestä.
Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa,
kun toinen puhuu, niin toinen kuuntelee,
kun toinen on vaiti, toinen hiljenee
ja auttaa toista löytämään sanat.
Jos toisella on painava reppu,
niin toinen ottaa sen kantaakseen,
jos toisella on nälkä,
niin toinen löytää taskustaan leivän
ja he istuvat tien reunaan
ja panevat sen tasan.
Tulee hämärä.
Jos toinen kompastuu,
niin toinen auttaa kädestä ylös.
Jos toinen eksyy tieltä,
toinen huutaa ja menee etsimään.
Tulee ilta eikä ole taloja,
katto harva kuin puun oksisto,
toinen painautuu toista vasten
ja heillä on lämmin.
……….
Mutta yhden asian te tiedätte,
jos ette tiedä, opitte kai tietämään:
maailma ei ole aina hyvä,
ja ihminen olemassaolossaan on kovin paljon yksin.
On hän tuhannesti yksin toisesta huolimatta,
mutta paljon on se, että hän on yksin toisen kanssa,
joka myös on yksin,
sillä sen suurempaa onnea ei
ihmisellä ole kuin toinen ihminen.
Leo Iikka Vuotila
Nämä kaikki esimerkit poimin netin ihmeellisestä maailmasta, ja sieltä niitä löytyy myös lisää, runoja. Minkä sinä valitset?