Muista antaa lapsesi äidille kukkia ja mielellään lahjakin!

Äitienpäivä. Ristiriitaisten tunteiden päivä monelle. Minulle yksi vuoden rennoimmista ja mukavimmista päivistä, täysin lasteni isän ja lasteni ansiosta. Luulen, että myös heille on joka vuosi jäänyt hyvä mieli.

Äitienpäivänä  kannattaa muistaa lapsen äitiä. Vanhemmuus on niin ihmeellinen asia, lopulta. Jollei juuri lapsesi äiti olisi kantanut ruumiissaan lastasi, et olisi vanhempi. Tai adoptiovanhemmuudessa lapsesi äiti on mahdollistanut olemassaolollaan myös oman vanhemmuutesi. En todellakaan jaksa ymmärtää puhetta “no mutta eihän hän ole minun äitini, ei minun tarvitse äitienpäivää huomioida”. Tietysti tarvitsee! Äitienpäivänä juhlitaan vanhemmuutta, kiitetään siitä, että joku ihminen on mahdollistanut oman äitiytensä ohella sinunkin vanhemmuutesi. Ainoa syy olla muistamatta on, jos et todellakaan ole kiitollinen vanhemmuudestasi. Ja silloin tuskin tunnet lastasi.

Ristiriitaisia tunteita ja elämäntilanteita voi olla monia: Tuntuu mahdottomalta muistaa lapsen äitiä eron jälkeen, lapsikin on yleensä hänellä. Mutta entä jos silti? Ystävällinen tekstiviesti, jossa voit kiittää edes lapsesta. Tai jos olet jättäjä, niin ehkä kuitenkin kukkia? Mitä siitä, jos tulevat revityksi tai vihan vimmassa maahan tallotuksi. Eroviha täytyy saada puretuksi ja myöhemmin näilläkin äitienpäiväkukilla voi olla yhteistä erovanhemmuuttanne kannatteleva merkitys. Tai entä alkoholisoitunut äiti? Hänelle   muistamisella voi olla arvaamattoman suuri merkitys ja onhan hän kuitenkin mahdollistanut sinun vanhemmuutesi. Olet saanut lapsen, joka ei toivottavasti ole sen juovan äidin luona. Lapsi on tullut tähän maailmaan molempien hoivattavaksi. 

Ainoa syy olla muistamatta on,  jos et todellakaan ole kiitollinen vanhemmuudestasi.

Elämä koostuu pääosin arjesta, mutta arkea ei tahdo jaksaa ilman juhlahetkiä. Äitienpäivästä on mainiosti muokattavissa iloinen elämän juhlahetki. Antaessaan saa. Jos lapsi sattuu olemaan siinä vaiheessa kehitystään, ettei mikään voisi olla nolompaa kuin äitienpäivänvietto, niin mikään ei estä sinua juhlimasta lapsen äidin kanssa kahdestaan. Ainakin olisi aikaa jutella teinistä. Muistella, millainen hän oli syntyessään, pikkulapsivuosinaan ja millaista tulevaisuutta hänelle toivoisitte.

En myöskään oikein ymmärrä niitä naisia, jotka sanovat, etteivät pidä äitienpäivähössötyksestä.  Missä on terve itsearvostus? Äitinä oleminen on minusta ollut elämän vaativin tehtävä ja välillä on ollut hienoa saada siitä tunnustusta ja jopa positiivista palautetta. Vai johtuuko hössötyksen kieltäminen oman äitiyden riittämättömyyden tunteesta? Kaikki äidit kokevat riittämättömyyttä, se on ikään kuin äitiyteen sisäänkirjoitettu. Riittämättömyys on jopa lapselle hyväksi!

Kahden äidin perheessä äitienpäivänä on tuplajuhlat. Hauska ajatus!  Isien juhlapäivä on sitten marraskuussa. Silloin juhlitaan samalla  kaavalla kuin äitienpäivänä: kukkia, lahjoja ja kiitollisuutta yhteisestä vanhemmuudesta. Näin elämän arki saa juhlaa väliin, ihan aiheesta.  Muista siis lapsesi äitiä tänä äitienpäivänä.

Hyvää äitienpäivää ihan kaikille! Toivottaa Mari Kinnunen