Hulluutta, huumaa vai paljasta kohtaamista? Toimivan suhteen liikkumatila
Jos haluat rakentaa kestävän parisuhteen, kahteen asiaan kannattaa satsata. Ystävänpäivä viritteli minut miettimään niitä molempia.
1. Hulluus ja huuma
Leikkimieli, erotiikka ja yhteinen ilo ovat olemassa suhteen alussa. Niistä latautuva jännite liimaa kumppaneita yhteen. Ajan kuluessa, turvallisuuden ja luottamuksen lisääntyessä suhde samalla arkistuu. Perhoset eivät lennä enää vatsanpohjassa joka kerta toisen astuessa ovesta. Jännitettä pitää vaalia, sen säilyttämiseen tarvitsee kiinnittää huomiota. Jos siis kaipaat perhosia, voit kasvattaa niitä lisää. Lataat säännöllisesti puhelintasi, pidäthän siis mielessäsi myös suhteesi energialatauksen.
Perhoset eivät lennä enää vatsanpohjassa joka kerta toisen astuessa ovesta.
Ystävänpäivä on muualla maailmassa erityisesti rakastavaisille omistettu Valentine’s Day. Sen jälkimainingeissa kuuntelen yhtä maailman parhaista flirttibiiseistä, joka on Leonard Cohenin I’m Your Man. Laulaja on siinä täynnä itsevarmaa karismaa ja energisyyttä. Hän lupaa olla unelmiensa naiselle aivan mitä tahansa aina hellästi käteen tarttuvasta matkakumppanista villeimpien eroottisten fantasioiden toteuttajaan. Mitä tahansa näistä tai niiden väliltä haluat – I’m your man.
Tämä biisi riehaannuttaa ja yllyttää tanssimaan niin kotona kumppanin kanssa kahden kesken kuin porukalla tyttöjen illassa tai etkoilla ennen juhlaa. Kappale olisi vetävä ja riittävä ihan tällaisenaankin, mutta silloin se sulautuisi loputtomaan rokkikukkojen pörhistelymassaan. Onhan näitä lauluja, mutta vain harvoista tulee klassikoita. Tässä kohoaakin arvoonsa kestävän suhteen tunnejatkumon toinen pää:
2. Paljas kohtaaminen
Jatkan Cohenin laulun kuuntelemista. Rouheaa ja viettelevää menoa, mutta Cohenilta on totuttu odottamaan enemmän. Tässäkään klassikossa hän ei petä.
Alun revittelyn jälkeen sävy yllättäen muuttuu ja biletyshuumainen kuulija vedetään lupaa kysymättä ja melkein vasten tahtoaan syviin vesiin. Uho laantuu ja vaihtuu nöyryyteen, lähes epätoivoon. Näinhän tässä kaikenlaista lupaillaan, mutta mielen perukoilta alkaa nousta väsymys omiin tyhjiksi jääneisiin lupauksiin.
Kulissien pitäminen on ohi. Jäljellä on vain syvä pettymys itseen. Voiko rakastettu hyväksyä rikkonaisuuteni ja tyhjyyteni? Minut sellaisena kuin olen, avoimena ja paljaana? Please.
Alun revittelyn jälkeen sävy yllättäen muuttuu ja biletyshuumainen kuulija vedetään lupaa kysymättä ja melkein vasten tahtoaan syviin vesiin.
Tässä kohdassa olen myyty. Itsevarmuus yhdistyy nöyryyteen ja rehelliseen itsetutkisteluun. Sen tajuamiseen, että läheisissä suhteissa olemme paljaina ja riisuttuina toistemme edessä. Vain etäisyys säilyttää kulissit ja illuusiot. Läheisyydessä myös heikot ja herkät kohtamme näkyvät. Enää ei voi esittää mitään.
Siitä alkaa syvin yhteys. Hyväksytkö minut kaikkine pikkumaisine ja ärsyttävine piirteinenikin? Saammeko olla häpeilemättä omat itsemme tässä suhteessa? Saammeko jakaa riehakkaan riemun ja elämisen kivun?
Heittäytyäkö siis hulluuteen ja huumaan vai uskaltautua pelottavan rehelliseen avoimuuteen? Vastaukseni on kyllä. Molempiin. Suhteeseen sisältyy mahdollisuus sekä lujaan luottamukseen että elämänikäiseen innostukseen, jos säilytät tutkimusretkeilijän asenteen. Toinen ei koskaan tule niin tarkkaan kartoitetuksi mantereeksi, etteikö hänestä pääsisi yllättymään yhä uudelleen.