VAUVA 6 VIIKKOA

Likka paukautti juuri kuusi viikkoa ikää mittariin, eli “taas homma etenee”.  Tässä kaikennäköisiä random-asioita, joita on tullut laitettua merkille. Aivan lonkalta ja laidasta laitaan aina vaatteista tydyn kehitykseen heitellen. Koska miksi ei?

VAUVA 6 VIIKKOA

Aivan randomit

Kylpyhetket on sekä likan, äidin ja isin mielestä ihan ykkösiä! Parasta puuhaa koko perheellä. <3

Nimen käyttäminen ei enää tunnu yhtään niin hassulta, vaikka alkuun se tuntui aika erikoiselta. Nimiäisten jälkeen tulikin sellainen huvittava hämmennys, että ollaanko nyt oikeasti tehty oikea ratkaisu, ja pilattu tyyppi nimellä koko loppuelämäkseen. 😀

Hämmentävältä tosiaan tuntui, kun postiluukusta pamahti tytön nimellä pari viikkoa sitten ensimmäinen oma kirje: Kela-kortti kotiutettu! Silloin vasta oikeasti sisäistin, että millainen tuon kanuunan nimi on soinnultaan etu- ja sukunimi yhdistettynä (siis enkö ihan tosissani ollut ajatellut tätä tarkemmin etukäteen???). Ja nyt tänään vasta aloin miettimään ja sisäistämään, että millaisia lempinimiä Eea voi mahdollisesti saada. Jäätävää pyörittelyä tämä nimiasia, ja kamalan iso vastuu. 😀 Ei onneksi kaduta tippaakaan, ja onneksi nimiäisetkin on jo pidetty muutama viikko takaperin.

Doggo on hiffannut todella hyvin, että kannattaa tulla vauvan viereen perseilemään, niin saa samalla huomiota. Joko rapsua tai lelun heittelyä tilanteesta riippuen. (Etsi seuraavasta kuvasta koira)

Ulkoinen habitus & beben kledjut

Ulkonäkö tuntuu muuttuvan viikko viikolta. Vaikka edelleen tuo pieni kanuuna näyttää aivan isältään (syntynyt hei DNA-testi naamallaan), niin nyt tuo naamataulu on hieman alkanut paistattamaan muutakin. Itseäni en tahdo vieläkään hänestä kovin selkeästi löytää, mutta eipä tuo haittaa. Saa olla ihan oman näköisensä eikä vanhempiensa jatke. 😀

Bebe myös näyttää joka toisessa kuvassa ihan eriltä. Miten?

Ensimmäiset 50 koon kuteet ovat alkaneet käydä pieneksi. Kyynel! Ollaankin päästy korkkaamaan jo 56 koon kuteita, ja enää nekään eivät roiku päällä. Sen verran hoikka likka tuo edelleen on pituuteensa nähden, että kovinkaan “loose fittejä” ei kannata hankkia, sillä ne roikkuvat sitten herkästi turhankin paljon. Ribbi-bodyt ja ribbitrikoot best (ja antavat eniten joustovaraa eri kokojen taitteissa).

Itseäni tässä on yllättänyt, että kuinka paljon tykkään panostaa vauvan pukeutumiseen ja valkkailla asuja hartaudella. Siksi nimesinkin tälle oman olennaisen osion tähän postaukseen. Ja olen myös yllättynyt, että tykkäänkin aika eri tyylisistä vauvan vaatteista, mitä olin aiemmin olettanut. Kaikki röyhelöt ja herkät kuosit sytyttävät sittenkin. Ja lepardi. Mutta tätä mehustelin tydylle jo etukäteen.

Kietaisu-bodyt eivät ole enää 56 kokoon siirtyessä niin must, kuin oletin (ja olen kuullut hehkutettavan). Tuntuu, että normaalit pään yli puettavat bodyt ovat jopa näppärämpi pukea, kun niska ei ole enää läheskään yhtä vatkulia kuin kuukausi takaperin. Ja sorminäppäryyttä pääsee säästelemään ilman 5035 nepparia.

Leopardi-body: *TÄÄLTÄ // Röyhelö-ribbi-body: *TÄÄLTÄ
Ruskeat ribbi-legginsit: *TÄÄLTÄ // Röyhelö-legginsit: Newbie

Kehitys ja muu hönöily

Likka alkaa olemaan koko ajan entistä valppaampi ja tarkkaavaisempi. Oikein huvittaa, kuinka “helppoon” nuo menevät, kun se neuvolasta saatu keltainen hymynaaman kuva tuntuu viehättävän tapittavia pikkusilmiä ja lujaa. Ja huvittaa myös sekin, että 30 vuodessa tämä nostalginen lärvin kuva on silti messissä, mutta ilmankos, jos noilla pikkutyypeillä toimii.

Ollaan käyty jo ensimmäiset neuvottelut viime viikonloppuna, hah. On ihan hurjan hellyyttävää, kun tydy tuijottelee silmiin, ja vuoroin vastailee ja matkii ääntelyitä. Ei nyt lähde ihan lonkalta vielä häneltä, mutta ensihölöttelyt on otettu!

Päätä kurotellaan vatsamakuulla jo niin korkealle, että välillä on enää nyrkit yläkropassa maassa. Ja sieltä sitten ketterä MacGyver-pyörähdys selälteen, kun ei ihan tahdo vielä liikekontrolli ja tasapaino riittää näin korkeaan kurotteluun. Onneksi viltin alla on paksu ja pehmeä matto, koska muuten voisi kolista ja lujaa, jos silmä välttää.

Itkuisuus on kuulemma kuuden viikon ikäisellä vauvalla usein “tapissaan”, ja se on kyllä huomattu. Kovin raju parkuja hän ei ole, mutta nyt on selkeästi “itku herkässä” ja tyttö osaa kyllä ilmaista itseään välittömästi, jos ei homma niin sanotusti napostele.

Onneksi veikeä hymy on myös herkässä, ja kyllä se vaan kummasti tarttuu. Paitsi yöllä (itsellä) silmät sikkurassa, kun bebe naureskelee naantalin aurinkona “maitobaarin tiskillä” silmät säihkyen toivomani maitotainnutuksen sijaan (että pääsisi itsekin takaisin unille, mutta eiii). 😀

Kameralle ei tietty hymyillä, koska tätä mustaa mötikkää seurataan tiukasti silmillä mihin tahansa se meneekin ja hhhhhyvin vakavalla ilmeellä.

Koisiminen

Ollaan nyt yritetty hakea vähän selkeämpää unirytmiä Uneksija-Teijan konsultoinnin pohjalta. Vaikka meillä on nukuttu omaan makuun suhteellisen hyvin koko ajan, niin useampana iltana tydyn nukahtaminen on ollut välillä sen verran pitkää soutamista ja huopaamista, että aikatauluille mars vauvan merkkejä silmällä pitäen (suomeksi: tämä ei ole mikään unikoulu). Tällaisille (dippa-)insinööreille tämä toisaalta sopii oikein hyvin, ja nähtävästi likallekin, kun nukahti yöunille jo toista yötä peräkkäin hämmentävän leppoisasti.

Vaunuissa kyllä viihdytään ja sinne nukahdetaan hyvin, mutta körötellessä eivät kyllä pitkät unet tahdo onnistua ainakaan ekaa 45 minuutin unisykliä pidempään, jos lenkkeily sattuisi lähtemään pidempäänkin. Jatkuva white noise on päällä ja vaunuverholla yritetty pimentää, mutta siellä hengaillaan chillisti lähes joka kerta lopulta silmät sepposen selällään. Moroo. (Tänään kyllä tuli tässäkin yllättävä succee)

Koisimisesta puheen ollen. Tänään taidetaan tehdä miehen kanssa henkilökohtaiset ennätykset, ja painella pehkuihin jo ysiltä. Tähän täytyy todeta, että oikeasti aika helmeä. Nukkuminen on vaan tosi jees.

Pusuja viikkoon! 

TSEKKAA MYÖS:
Tarpeelliset hankinnat vauvalle (oma kokemus)

EDELLINEN JUTTUNI:
Kodin make over helposti – Meidän kodin sisustustaulut