ONNEKSI EN OLE LINNANJUHLISSA

Hyvää synttäriä Suomi! Sinne heilahti täysi satku mittariin, joten eiköhän tässä voida itse kukin täällä maan rajojen sisällä kohottaa tänään kipposta ilmaan ja kilauttaa kaverin kanssa. Aika kelpo suoritus!
Tänään siis juhlitaan Suomessa oikein monella tapaa ja olan takaa. Omalta osin päivän juhlallisuudet alkoivat näin yrittäjänä rehellisellä työn puurtamisella, jotta niitä verorahoja kilahtaisi kirstuun omilta osin tätä mahtavaa valtiota juoksuttamaan jatkossakin. Noh, jos ei nyt ihan jeesusteluksi menisi, niin ensisijainen tavoitteeni on ihan rehellisesti pitää itselläni se leipä pöydässä.
Iltapäivällä tarkoituksena on vaihtaa vapaammalle ja pistää se kuuluisa suomalainen sisu käyttöön raskaan raudan parissa suomalaisomisteisella WFC-salilla, ja ilta jatkuu mussuttamalla suomalaista karjalanpaistia kotimaisten uunijuuresten kera suomalaisten ystävieni kanssa. Kelpaisikohan tämä? No kyllä!

Etelässä päin saman valtion sisällä juhlistetaan tätä merkkipäivää kuitenkin hieman ruhtinaallisemmalla otteella. Siellä kätellään tasavallan presidenttiä ja tämän raskaudesta suorastaan hehkuvaa kaunista puolisoa upeissa juhlapukimissa. Kyllähän sitä edelleen tuntuu olevan osalla ihmisistä vaikea ymmärtää, miksi heidän oma erinomaisuutensa ei saanut kutsua linnanjuhliin. Täällä kun niitä onnistujia tuppaa löytymään kuin sieniä sateella, joka yksi syy tämän valtion pystyssä pysymiseen juuri onkin. On heikompien tukijaa, pyyteettömän hyviä ihmissieluja, kovia urheilijoita lajeista kuin lajeista, teknologiateollisuuden menestystarinoita, vähän Änrgi böördsiä ja työn raskaan raatajia. Eihän sinne nyt jokainen mahdu. Edes joka vuosi.
Siinä kuitenkin joku aina keksii syyn nurista, miksi tämä itse olisi ollut parempi valinta ja huomattavasti oikeutetumpi juhlavieras näihin kemuihin osallistumaan, ja päätetäänkin esittää sitä komeaa suomalaista käytösmallia. Kaikkia kun ei voida joka hetki huomioida, ja turha siitä on kenenkään someraivoa pystyyn hönkäistä, kun naapuri sai kutsun ja itse ei. Ehkä se oma arvonsa kannattaa perustaa johonkin muuhun kuin juhlakutsuihin tai julkisiin arvostuksen ilmentymisiin, vaikka ymmärränhän minä sen, että jotakin voi sapettaa, kun siellä olisi tänä vuonna ollut tarjolla manselaista aitoa mustaa makkaraa ihan free of charge. Siinä missä ilmaiset ämpärit saavat tämän kansakunnan liikkeelle, niin ilmainen ruoka ajaa tarvittaessa asian.
Jos kuitenkin vielä harmittaa, ettei kutsua tänä(kään) vuonna postiluukusta tipahtanut, niin tässä pari pointtia lohdutuksen sanoiksi, miksi näin on oikeasti parempi:

• Ei tarvitse tuhlata koko omaisuuttaan kerran ylläpidettävään mittatilauspukuun, jonka kotisohvien asiantuntijat kuitenkin lyttäävät ruudun takana.
• Ei tarvitse ahtautua tähän pukuun.
• Saa itse toimia kotisohvien asiantuntijana.

EDIT: Propsit Ylelle, joka laittoi keräämänsä verorahapotin hyötykäyttöön julkaisemalla omassa Yle-appissaan myös simppelimmän tavan arvostella ja äänestää illan aikana nähtäviä asuja. Jes!

Jos tuntuu, että linnanjuhlien seuraaminen televisiosta ei tarjoa tälle illalle riittävästi visuaalista viihdettä, ja uusin Tuntematon on jo plakkarissa, niin kurkaapa eilen julkaisemani hieeeman kolme tuntista tiiviimpi YouTube-spektaakkelini tuota alta. Nyt siis Fazerin Suomi-suklaarasia kainaloon ja tämä rehellinen suomalaistuotos pyörimään! 😉

Juhlavaa itsenäisyyspäivää, ja vielä kerran: ONNEA SUOMI!

Tsekkaa myös:
Juosten kustu

Edellinen juttuni:
Snäppi Q&A – Kysyitte hämmentäviä!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen