I’M BACK! – NOLLA TREENIÄ & PALJON RUOKAA

Hauudi hauu! Piude on takaisin huudeilla ja elossa Suomen kamaralla! Mutta hei oikeasti. Mä. Olin. Lomalla. Vitsit, kun tuntui hämmentävältä avata tänä aamuna läppäri, ja vielä ihmeellisemmältä tuntui iskeä sormet näppikselle, ja alkaa näpyttämään. Ihan kuin sormet ei olisi koskaan näppäimistöä nähneetkään, ja vähän sellainen fiilinki, että mites tätä ajetaan, hah!
Toki sähköposteja tuli vaihdettua eessun taassun banaanipuun alta aina kun (toimivan) Wiiffelin äärelle pääsi mätkähtämään, mutta muuten teki kyllä hemmetin eetvarttia olla tekemättä yhtään mitään (lähinnä ammatillisesti) kehittävää. Kameraakin tuli rasitettua yllättävän vähän, koska niitä palmuja ja luonnonihmeitä on vaan niin paljon kivempi tapittaa livenä syvään hengitellen kuin jälkikäteen ruudulta toljottaen.
Palattiin takaisin Tampesteriin Balin ympäristöstä Millan ja Janinan kanssa viime yönä, ja nyt heittää päässä. Oman kämpän parkettilattia tuntuu niin hämmentävän vakaalta, ja vieläkin huojuttaa, kun edelliset pari vuorokautta on tullut hölskyttyä surffilaudan päällä (eli pesukonepyörityksessä aallokossa rypien), möllötelty aaltojen heittelemissä veneissä ja lennettyä turbulenssissä vajaa 20 tuntia näin till eksemppel. Vielä muutaman päivän jatkuva malarialääkekuuri (suositeltiin Lombokin puolella) pitää myös huolta siitä, että vatsa toimii edelleen vähän turhankin teholla. Heh.



Yhden ainuttakaan treeniä ei reissussa tullut väännettyä, vaikka surffaaminen oli kyllä melkoisen hapottavaa hommaa ja sandaalien päällä tassuteltiin ihan kiitettäviä matkoja. Bintangia tuli rehellisesti sanottuna kiskottua joka päivä, ulkona on mussuteltu neljä kertaa päivässä ihan sen mukaan, mitä mieli on tehnyt ravintosisällöstä viis (ruoka 6/5 ja annoshinnat 3-5€) ja ripuloitukin on ihan olan takaa, eli siinä on myös ollut ihan suoritusta itsessään, hah! Lomaa on siis otettu oikeasti ihan kaikesta, ja kuuppa sekä ruho kyllä lurittelee kiitosvirttä.
Itsehän pidän aikamoisena saavutuksena sitä, että en käristynyt ja liikakypsynyt kertaakaan (kiitos SPF50), mutta se fakta on silti todettava, että oma mies on silti ruskeampi Suomen hämmentävän aurinkoisesta ilmastosta nauttineena. Toki jos Suomeen olisin jäänyt, niin enhän mä olisi osannut enkä pystynyt missään sfääreissä relaamaan ja ottamaan iisiä harvinaisen höllivistä kesäsäistä huolimatta. Tuolla lilluttiin auringon hellissä huomissa arskarasvan, hien ja rantahiekan sekoituksessa täysin vailla velvollisuuksia ja touhotettiin niitä näitä biksut päällä aamusta iltaan. Kyllä loma tekee ihmisolennolle hyvää.
Bali oli tosiaan ensimmäinen kosketukseni Aasian puolelta, ja tykästyin ihan toden teolla. Karattiinkin heti rinkat selässä vähän kauemmaksi Balin kovimmasta sykkeestä ensin Ubudin kautta Gili Airille (ahhh <3) ja Lembonganin saaren stopilla viimeiseksi yöksi Kutalle. Oli myös huikeaa seikkailla letkeällä likkaporukalla, ja keijoilla keskenään täysinä turisteina. Periaate meni meillä kutakuinkin niin, että aina aamulla päätettiin melko extempore, että mihin sitä seuraavaksi speed boatilla jatkettaisiin ja majoitus skoutattiin samalta istumalta tulevaksi yöksi. Ihanaa epäsuunnitelmallista menoa ja hetkessä elämistä ilman aikatauluja tai kiirettä. Aika erilaista, mitä oma arki pääasiassa on.




Vaikka reissu oli aivan mieletön, niin ihana kyllä olla taas kotona suihkunraikkaana, suomalaisella kahvilla tankattuna ja paristot aika huolella latautuneena. Totaalinen treenaamattomuus myös on aiheuttanut sen, että jumaliste tuota jumppahammasta kolottaa, eli tänään olisikin tiedossa sitten painojen viskelyä ja kylkeen tekisi mieli vääntää itseään venyen solmuun tai ainakin apinoida vähän käsien päällä. Tauko tekee ihmiselle hyvää toisinaan asiassa kuin asiassa, ja nyt voin sanoa, että kyllä muuten lähtee!

Muikeaa ja pusujen täyteistä keskiviikkoa!

Kurkkaa myös:
Saako ja kannattaako treenistä ottaa lomaa?
& Miten matkustaa halvalla? – Reissuun pikkurahalla!

Edellinen juttuni:
14 x Miten pitää parisuhde kunnossa?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram