MITÄ MULLE KUULUU OIKEASTI?

Miten menee niinkun ihan aikuisten oikeasti? Josko sitä tällä kertaa avaisin sanaisen arkun omasta elämästäni, ja lörpöttelisin niitä näitä ja syntejä syviä ilman erityistä juonta tai punaista lankaa. Hiiohoi ja näppis laulamaan!
Aina kun sitä hemmetti vie luulee, että nyt mennään aika tasaisella menoa, niin kyllähän se elämä heittää omaa maustetta kehiin. Montaakin aika yllättävää ja puskista tullutta asiaa on joutunut pohtimaan ja pyörittelemään vintillä, ja vaikka välillä on ollut käsillä kiperiä kysymyksiä ja visaisiakin pohdintoja nykytilannetta sekä tulevaisuutta koskien, niin eihän tuo aivotyöskentely kovin huono juttu ole, jos kypärässä ei lähde liian syvälle pyöritystä viemään. Toki tämähän on helpommin sanottu kuin tehty, ja mun mielestä Niksi-Pirkasta voisi konseptoida tästä keveähkön mind-editioinin. Voisiko sukkahousuilla ja jeesusteipillä fiksata myös harhailevat ja hämmentyneet ajatukset?
Elämässä on tällä hetkellä menossa toisaalta aika paljon muutoksia, mutta toisaalta kuitenkaan mikään ei ole muuttumassa. Ristiriitaiselta kuulostaa, mutta niinhän se vaan menee. Valmistun tällä viikolla (vihdoin) virallisesti, vaihdan parin kuukauden kuluttua siviilisäätyä rouvashenkilöksi (hääsuunnittelut kovassa vauhdissa) ja muutenkin koko syksy tuntuu menevän toisaalta aika erilaisella kaavalla kuin kulunut vuosi tähän mennessä. Kalenteri on aika täyteen tupattu, ja ihana taas iskeytyä pitkän kisakauden ja opintojen loppukirin jälkeen niin sanottuun normaaliin elämään, jossa on enemmän aikaa, energiaa ja resursseja tuusata kaikkea, jota elämäksikin viisaimmat kutsuvat.

Elämä tuntuu samaan aikaan ihanan valmiilta mutta toisaalta myös kutkuttavan keskeneräiseltä. Niin monta asiaa on vakaalla pohjalla, ja monen monta tekijää on sepposen selällään. Parasta kuitenkin on, että kaikki se keskeneräisyys ei enää ahdista tai pelota, vaan houkuttelee yhä enemmän. Kaipa tätä kutsutaan sitä henkiseksi kasvuksi, vaikka välillä kyllä siltikin joutuu haukkomaan henkeä sekä hengittämään syvään kun . Onneksi vain hetkellisesti, ja sitten taas yllättäen muistaakin, että kyllähän ne asiat aina siitä sumpliutuvat kuten niiden kuuluukin, ja elämä sekä likka jatkaa hymyilyään, hah!
Tämä alkava viikko on myös sinänsä melkoisen jees, ja hauskaa touhua sekä tohinaa yhdistettynä velvollisuuksiin piisaa. Aukaisin silmäni tänään porukoiden luota lapsuuden kodistani Jyväskylästä, ja hetki meni siinä ihmetellessä, että missä on mies ja missä minä oikein olen. En ole koko syksynä kerennyt kotipuolessa käydä, ja täällä kyllä mieli rentoutuu, vaikka läppäri kulkee tiiviisti mukana. Ainut vaan, että olisi saattanut ollut vähän helpompaa, jos olisin ottanut oman koneeni mukaan, enkä pakannut miehen vastaavaa matkaani mukaan, heh.
Viikko ei kuitenkaan voi millään lähteä huonosti käyntiin, jos ensimmäinen suuhun pistämäsi asia on äiskän salaisista jemmoista bongattu Dumle-konvehti ja ihan toki oikean aamupalan jäljiltä saa painella äiskän kyljessä hyiselle suolle keräämään karpalosaalista. Muuten meni nappiin, mutta lopussa mulppasin komeasti kauhaisten kumpparit täyteen turvetta. Loppuani en vielä kohdannut kovasta imusta huolimatta, ja pääasia oli, ettei saalis levinnyt pitkin kansallismaisemaa. Score!

No mutta hei, mikä mulle maistuu just nyt näin tällein ylipäätään elämässä?

• Äitin tekemät kaalikääryleet (ja vähintäänkin anaboliset korvapuustit)
• Pääsen tänään testaamaan vihdosta viimein ilmajoogaa ja huomenna akrojoogaa. Olen halunnut testata näitä niin pitkään!
• Treeni rullaa, ja tuntuu jotenkin terapeuttisen osuvalle, kun kroppassa tuntee kunnon lihasjumit treenien jäljiltä.
• Askelkyykkykävely lisäpainoilla on mun uusi (vihasuhde roskiin) rakkaus. Tekee melkoisen eetvarttia sekä kintuille että keuhkoille, huh.
• Tällä viikolla starttaava jouluaskartelukurssi, koska joulukuun alkuun on hei enää reilu viisi viikkoa! Ah, mä rakastan joulua!
• Joulukuuta odottava Lego-joulukalenteri, jolla mies lahjoi minut. En vaan suostu kasvamaan aikuiseksi, ja onneksi lähipiiri ei nähtävästi sitä minulta odotakaan.
• Illalla häämöttävä lautapelisessio parhaassa seurassa (vastapuolen solvauksia valmistellaan jo vintillä)
• Omin kätösin Nespressolla taiteillut cappuchinot. Toki välillä ongelmia aiheuttaa se, että voinko pyöräyttää itselleni kolmannen kupposen peräkanaa, hah! Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että to-del-lakin voin.
• Perjantaina on Blog Awardsit isolla kirkolla, jeejee!
• …ja näiden etkona toimii vain paria tuntia ennen mun virallinen valmistuminen TTY:ltä! Boom shakalaka!

Mikä mulle ei juurikaan maistu?

• Game of Thronesin viimeinenkin jakso tuli tapitettua läpi. Mitä me nyt tehdään elämällämme ja parisuhteellamme iltaisin?
• Ne äitin kaalikääryleet puolukkahillon kanssa. Eijei. Ne pitää syödä ilman hilloa.
• Talvirenkaiden vaihto, kun kelit nähtävästi jo sitä alkavat vaatia.
• Siinä ne sitten ehkä olikin, kun tuo ensimmäinen kohta oli jo itsessään tarpeeksi fataali, hah!

Noh, tällaisia aivoituksia ja hajatelmia täällä päässä todella mielivaltaisesti ilmaistuna. Tiiviisti pähkinänkuoressa ilmaistuna voisin kuitenkin todeta olevani aika hemmetin onnellinen sekä onnekas ihmisyksilö. Ja hyvä niin. 🙂

Mieletöntä uutta viikkoa jokaiseen osoitteeseen!

Vilkaise myös: Mikset pidä sormusta? Vaihdanko sukunimeä?

Edellinen juttuni: Protskukorneri – Nopeat ja helpot vaihtoehdot!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen