MILTÄ TUNTUU OLLA SEURATTU IHMINEN?

*Sisältää mainoslinkkejä

Sain tässä juuri niin mielenkiintoisen kommentin, joka pisti aivosolut hyrräämään ja ajatuksenjuoksun vauhtiin. Vaikuttamisen aitous on ollut myös asia, joka on myös pyörinyt syystäkin oman nuppini sisällä, joten tämä alla oleva kommentti pistikin näppäimistön sauhuamaan.

“Jos postausideoita tms. kaipailet, niin musta olisi kiinnostavaa lukea siitä, millaisina sä näet somejulkisuuden tuomat paineet. Vai tuoko se sulle ylipäänsä paineita? Tuossa kohtaa, kun on valtava määrä seuraajia, joista moni tapittaa hyvinkin tarkkaan kaikkea mitä teet ja sanot, varmaan joutuu ainakin jonkun verran pohtimaan asiaa. Teet valtavan hienoa duunia ja saat siitä ansaitusti kehuja. Aiheuttaako se sulle paineita siitä, että jatkossakin pitäisi onnistua ja että sun pitäisi luoda seuraajia miellyttävää sisältöä? Tietenkin haluat kirjoittaa asioista, jotka kiinnostavat muita, mutta pointtini on, että tuleeko ikinä sellaista painetta miellyttää ihmisiä?

En tiedä, saatko ajatuksenjuoksustani kiinni. Tää alkoi vaan kiinnostaa mua, koska itse saan rimakauhua, jos joudun huomion keskipisteeksi. Ärsyttää suorastaan, miten epävarmaksi sitä joskus muuttuu. Sinä sen sijaan vaikutat handlaavan menestyksen tosi hyvin ja porskuttavan aitona omana itsenäsi ja tuntevan hyvin omat perusarvosi, joista et luovu, vaikka niitä kyseenalaistettaisiin välillä. Siksi olisi mielenkiintoista lukea ajatuksistasi tästä aiheesta!”

Tässä jo vuosia sosiaalisen median ja blogin kirjoittamisen myötä näkyvillä olleena olen omalla tavallani tottunut siihen, että olen luonnollisesti jollain tapaa esillä. Kaikkea en jaa, eikä mun oma tekeminen ja sisältö ole siihen koskaan perustunutkaan. En mä halua olla mikään sirkuseläin vaan keskustella ja vaikuttaa aidosti sekä toisinaan toki myös hassutella ja heittää lekkeriksi. En kaipaa erityisemmin esilläoloa esillä olemisen vuoksi, vaan puhun jos on asiaa tai höpsöttelen kevyellä fiiliksellä, jos sellainen on mielentilani.

Musta tuntuu edelleen hieman hassulta, jos joku pitää mua “jonakin”. Musta on edelleen hieman hassua, että jengi haluaa lukea ja seurata mun juttuja. Mähän olen vaan minä. Tiedostan kyllä, että mua seuraa melko isotkin massat, ja siksi haluan pitää viestini pääosin vastuullisena, mutta samaan aikaan mä koen itseni ihan vain tavalliseksi Piiaksi. Se pieni maalla kasvanut ihan tavallinen tytön tyllerö, joka on kasvanut naiseksi kilpaurheilun, opiskelun, työnteon ja ihmissuhteiden pyörteissä. Keskeneräinen työmaa, joka painii ihan tavallisten arjen haasteiden kanssa kuten kaikki muutkin. Painaa duunia, nollailee pieruverkkareissa lempparisarjojen parissa, mokailee arjessa, haaveilee omasta takapihasta ja puristelee mustapäitä vessan peilin edessä. Ihan tavis.
Mitä odotat somevaikuttajilta ja miksi?
Seuraamista ihmisistä piirtyy helposti tietynlainen kuva omiin ajatuksiin. Mitä pidempään seuraat, niin tietyt mielikuvat vahvistuvat entisestään. Kannattaa kuitenkin muistaa ketä tahansa ihmistä sosiaalisessa mediassa seuratessa, että kukaan ei voi olla loppujen lopuksi täysin samalla aaltopituudella kanssasi ja toteuttaa 100% sellaisia arvoja, joita itse vaalit. Eikä hei tarvitsekaan, ja siinähän se suola onkin.

Jos mietit omasta lähipiiristäsi ihmisiä, joita pidät suuresti arvossa, oli se sitten oma äiti, isä, sisarus, paras ystävä, puoliso tai työkaveri. Varmasti jokaisesta löydät sellaisia piirteitä tai tapoja, jotka eivät mene ihan oman ajatusmaailmasi kanssa täysin yksiin ja joita jopa toisinaan saatat omassa pienessä mielessäsi paheksua kovastikin. Silti kohtaat heidät ihmisinä. Ihan samalla tavalla tämä pätee myös somevaikuttajiin. On ihan mahdollista arvostaa toista ihmistä (tunsit häntä oikeassa elämässä tai et), vaikkei aina koko paketti osuisikaan häränsilmään. Varsinkaan, kun seuraamiasi vaikuttajia et kuitenkaan pysty tuntemaan pohjimmiltaan.

Toki “näkyvillä” ja “seuratuilla” vaikuttajilla äänen kantavuus on usein erilainen kuin sillä omalla kaverilla tai perheenjäsenellä, mutta ei kukaan pysty saati ole velvoitettukaan noudattamaan tai toteuttamaan jonkun toisen luomaa mielikuvaa. Jokainen vastuullinen vaikuttaja vaikuttaa omilla osa-alueillaan, eikä kaikkien kuulu saati tarvitse olla kaikkien asioiden perästähuutelijoita. Ei siitä tulisi kuin pahanmakuinen sillisalaatti, jossa ääni katoaisi mölinän ja muiden miellyttämisen alle.

Mun mielestä on rehellisesti hienoa, että esille nostamani asiat herättävät tarvittaessa jopa kriittistäkin keskustelua, mutta on myös hyvä sisäistää se, ettei kaikki voi mennä aina omaan muottiin nasahtaen. Välillä on mielestäni ehkä hieman hassua, että joku ilmoittaa olevansa muhun pettynyt. Harvemmin näitä tulee, mutta silti mietityttää, että mitä minun sitten pitäisi olla. Miksi ja mitä varten ylipäätään joku on ladannut minua kohtaan odotuksia?

Vaikka seuraajani näkevät minusta paljon, mutteivät ne oikeasti elä kanssani tai pysty tuntemaan minua henkilökohtaisesti ja läpikotaisesti, vaikka osasta asioista olen melko avoin. Paaaaaaljon jää silti näkemättä ja kertomatta. Yllättyisitte aivan varmasti, jos tietäisitte kaiken.

Haluavatko ihmiset sittenkään aitoa vaikuttamista?
“Aito vaikuttaminen” on myös terminä mun mielestä kiinnostava. Tämän perään huudetaan nykypäivän kiiltokuvamaistuneessa somemaailmassa entistä kovempaa, mutta jännä ilmiö on vain se, että kun se aitous, inhimillisyys, erehtyväisyys ja epätäydellisyys paljastuukin tarkoituksellisesti tai tahtomatta, niin johan lyö liekit rovion. En siis puhu itseäni koskevista keisseistä, vaan tätä ilmiötä seuratessa “ihan tavallisen seuraajan roolissa” (koska toimin yhtälailla myös “seuraajan roolissa” kuten muutkin somen käyttäjät) on välillä hassua, kuinka epäinhimillisesti asioita otetaan vastaan, kun kiiltokuva rönsyilee hieman.

Kun vaaditaan vaikuttajilta sitä aitoutta, niin on hyvä myös oikeasti ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Mulle on aitoutta se, että voin seistä kuvassa energiajuomatölkin kanssa, ottaa kuvan viikonloppuna oluttuopista IG-tarinaani tai lipsauttaa kirosanan. En halua olla jokin säihkyvä ja täydellinen kiiltokuvaihminen, koska eihän se elämä jumankekka sellaista ole minusta itsestäni puhumattakaan. Mulle aitoutta on se, että pidän itsestäni kiinni, vaikka joku ilmoittaisikin minulle olevansa eri mieltä tai pitävän ratkaisujani tai viestintääni huonona.

Haluan olla esillä omana itsenäni ja inhimillisenä ihmisolentona. Mullakin on heikkouksia, paheita ja huonoja puolia. Mäkin olen välillä heikko, erehtyväinen, epätäydellinen tai viestinnässäni vajaavainen. En edes lähtökohtaisesti tahdo saati pyri miellyttämään kaikkia, koska sillähän lentäisi kuin leppäkeihäs syvälle suon syövereihin. Muita miellyttämään pyrkimällä vain hukkaa oman itsensä ja menettää helposti rehellisyytensä sekä oman äänensä ja tahtonsa.

Paineita olla tietynlainen kun on aikuisten oikeasti muillakin kuin seuratuilla somevaikuttajilla, ja jos minäkin näyttäisin esimerkkiä siitä, kuinka taivutaan muiden vietäväksi joka tilanteessa, en näyttäisi mielestäni hyvää esimerkkiä. Vaikka eihän mulla ole toisaalta velvollisuutta kenenkään esimerkkinä olla.
Tee itse omat valintasi.
Mulle aitoutta on se, että ymmärrän, ettei kaikkien tarvitse katsoa ylöspäin minua ja jokaista tekemääni valintaa tai esille tuomaani näkökulmaa. Mulle tässä “vaikuttajan” roolissa on tärkeää se, että jokainen seuraaja tai lukija osaisi itse tehdä valintansa omassa elämässään, eikä kopioida minua tai olla uskomatta jokaista sanaani, vaikka kyse olisikin “asiantuntijaroolissa” jaettu informatiivinen läjäys tai pieni pilke silmäkulmassa kirjoitettu kevyt perjantaihömppä tai “epäterveellinen” herkkuarvostelu.

Mulle aitoutta on se, että uskallan halutessani ottaa esille suorapuheisesti asioita, jotka ihmetyttävät, ovat mielestäni väärin tai ketuttavat, vaikka joku saattaisi olla tästä eri mieltä. Mulle aitoutta on se, että kaupallisia yhteistöitä teen vain brändien tai yritysten kanssa, jotka minun ajatusmaailmaani osuvat, vaikkeivät ihan kaikki näistä pitäisikään, koska herranjumala ei tarvitsekaan. Mulle aitoutta on se, että pystyn vinkkailemaan huikeita tuotteita, vaatteita tai palveluita ilman, että mulle maksetaan niistä pennin jeniä, vaikka joku luulisi, että olen saanut kaiken ilmaiseksi tai saan siitä rahaa. Nope.

Juuri tässä omaa seuraajakunnan statistiikkaa tarkastellessa mun kohderyhmä on melko kypsää. Keskimääräinen seuraajani on erään seurantapalvelun mukaan 29-vuotias melko hyvätuloinen nainen, joka on kiinnostunut hyvinvoinnista. Suurin seuraajaryhmäni muodostuukin 25-35-vuotiaista aikuisista. Yleinen harhaluulo on, että somevaikuttaminen osuu pelkkiin lapsiin ja nuoriin. Ei todellakaan. Toki olisihan se kiva olla myös hyvänä esimerkkinä lapsille ja nuorille, ja sitä suuremmalla syyllä haluan olla minä. Tavallinen 28-vuotias nainen. En halua näyttää esimerkkiä, kuinka olla täydellinen, virheetön ja erehtymätön ja että elämä on pelkkää säihkettä, onnistumista ja kutkuttelevien tunteiden hekumaa.

Mitä haluan tuoda esille?
Asioita, joita haluan vaalia omassa “vaikuttamisessa” ja yleensäkin elämässä:

• Kriittisyys ja kriittinen ajattelu
• Maalaisjärki, realismi ja mustavalkoisen ajattelun pehmentäminen
• Aito ihmisyys
• Epätäydellisyyden arvostaminen ja hyväksyminen niin itseltä kuin muilta
• Oman elämänsä eläminen itseä varten ja rakentamisesta oman näköiseksi kokonaisuudeksi
• Arvostus muita ihmisiä kohtaan erilaisuudesta ja “huonoista puolista” huolimatta
• Nautinto, huumori ja ilo. Ei elämä ole niin vakavaa, ja vaikka kaikki elämässä ei ole aina kivaa ja mukavaa, mutta sitäkin suuremmalla syyllä sitä vastapainoa tarvitaan.

Kaikessa viestinnässä nämä eivät tule välttämättä esille, ja joskus itsestäänselvyytenä pitämäni tai jopa aukikirjoittamani näkökulmat eivät aina välity, ja osa jää rivien väleihin, josta toiset ne löytävät ja toiset eivät. Joskus mäkin toki vain sometan “just for fun”, koska miksipä ei.

Muistutuksena myös näin loppupuolella, että kaikki somevaikuttajat tai julkisuuden henkilöt ovat vain ihmisiä. Epätäydellisinä ja erehtyväisinä. Somen villissä verkossa, silmille pamahtavien ihmisten ja räiskyvien mielipiteiden seassa on syytä myös muistaa, että harva ihminen on oikeasti täysi idiootti tai pahaa tarkoittava, vaikka viesti särähtäisikin välillä korvaan. Sen sijaan, että kettuuntuisit tai tuomitsisit, niin yritä nähdä viesti tämän takaa ja katso kokonaiskuvaa ihmisen kohdalla. Ja ainahan asioista voi keskustella, ja sitä mä täällä omassa blogissani rakastankin, että kriittisimmätkin kommentit tulevat lähes poikkeuksetta asiallisina ja vastapuolta kunnioittavina. Tästä lämmin kiitos ja suuri arvostus, ja kunnon keskustelun herääminen eri näkökulmista onkin tämän homman suola.

Takki: TÄÄLTÄ*

Sanottakoon vielä, että vaikka luulet tuntevasi somevaikuttajan ja pääset seuraamaan tämän elämää päivittäin, niin et välttämättä oikeasti tunne. Jokainen meistä täällä maapallon päällä tallaavista on loppujen lopuksi ihan vain tavallinen ihminen, ja omat (realistiset) odotukset ja tunnelataukset kannattaa ladata oikeisiin ihmissuhteisiin, ja tiirailla somevaikuttajia sen sijaan avoimin mutta kriittisin mielin ja itselleen sopivista aiheista inspiroituen. Älä myöskään kopioi tai usko päättömästi kaikkea, mitä hurjilla seuraajamäärillä varustetut somevaikuttajat sanovat tai tekevät. Älä usko myöskään 100% minua. Minäkin voin olla ja olenkin joskus väärässä. Joskus olen myös vain puhtaasti eri mieltä.

Postaus pähkinänkuoressa: Älä odota minulta mitään. Saatat meinaan pettyä.

Aitoa ja erilaisuutta arvostavaa viikkoa just sulle!

LUE MYÖS AIHEESEEN LIITTYEN:
Helppoo rahaa somejulkkiksena
EDELLINEN JUTTUNI:
Herkkukorneri – Lempparienergiajuomani

♥  MUUALLA:  ♥
PROVE-valmennukset // YouTube // Bloglovin // Instagram