MÄ OLEN NIIN SUOMESSA

Hei duuds! On muuten aivan jäätävän ihanaa olla takaisin KOTONA ja SUOMESSA! Matka meni loppupeleissä melko reippaasti, vaikka Berliinin Tegelin lennonvaihto ei ollut ehkä osuvin. Koneesta ulos päästyämme jökötettiin ensin seisten puoli tuntia tiedottomina tukalassa, suljetussa ja täyteen ahdatussa lentokenttäbussissa (100 metrin matka), jossa viereinen poika oksenti jäätävän lastin Jumpan kengille. Porukka alkoi pyörtyilemään hapen puutteessa, ihmiset hakkasivat paniikissa nyrkeillä lasia huutaen poispääsyä ja lapset vollottivat. True story. Tegelin vaihdolla hukattiin myös Jumpan ruumassa ollut matkalaukku (kuulemma jatkuva ongelma kyseisellä kentällä), pienen pieni terminaalin sivusiipi oli överitäynnä ihmisiä, ja lennot junnasivat myöhässä ilman mitään informaatiota mistään. Haha, se meni hienosti Tegel, mutta Suomeen päästiin. 😀
Vuorokauden matkustamisen jälkeen rysähdettiin eilen matkalaukkujen kera kotisohvalle reilun viiden ja puolen viikon reissaamisen jälkeen, ja voi jehna, että teki eetvarttia. Heti ekana pestiin koko matkalaukun sisältö useassa erässä pesukoneessa, sillä puhtaatkin vaatteet löyhkäsivät niin karmealle reissurähjälle, ettei niitä tohtinut todellakaan viikata sellaisenaan takaisin vaatekaappiin. Laukkupurkajaisten jälkeen vedin ensimmäisenä pussin ruissipsejä ja Pudixia naamariin, joissa kaipuu oli ollut kova. Perinteinen kotiinpaluurituaalini lähti myös vauhdilla käyntiin, eli suihkussa tehopuhdistautuminen, kasvojen kuorinta reissumähmästä, kasvonaamio pintaan ja sulamaan sohvan pintaan kiinni ameebana tuijottelemaan Netflixiä. Vitsi miten teki timoa maata omalla sohvalla suihkun raikkaana ja huokailla syvään.

Muutenkin on vaan silkkaa parhautta olla takaisin kotosalla Suomessa. Muutaman kerran olen jo kaupan kassalla kerennyt asioida, ja olen joka kerta ollut positiivisesti järkyttynyt, kuinka ripeää ja tehokasta kassatoiminta täällä on, hah! Kolme ihmistä jonossa ennen meitsiä, ja ennen kuin huomaankaan, olen monttu auki kuitti ja ostoskassi kädessä miettien, mitä juuri tapahtui. Kerkesi jo tottua siihen, että kassajonossa saa viettää pidemmän tovin, venytellä koko yläkropan läpi ja laskeskella jonossa edellä olevan trikoopaidan pilkkujen määrää viihdykkeeksi, koska kyllä muuten kesti, vaan eipä enää! Kiitos suomalainen tehokkuus! Siinä on sitä jotain.
Ja herranisä Suomi ja sen kesä on vaan niin kaunis. Vaikka kuinka hengailisi palmupuiden alla kirkkaan meriveden äärellä loputtomalla unelmien hiekkarannalla, niin mikään ei voita tätä Suomen upeaa kesää. Lyhythän se on, mutta ehkä tämä siinä sen suolan pitääkin mukana, enkä malta myöskään päästä nauttimaan kesästä porukoiden helmoihin Jyväskylään lapsuudenkotini suomalaisen luonnonhelmaan. Saunomista, uimista viileässä järvessä ja valoisia kesäiltoja. Okei okei. Hyttysten kanssa en välittäisi treffailla.

Olen myös niin kaivannut omia arkisia rutiineitani, meidän tilavaa ja valoisaa kotia, Wolfin kotisaliani ja omaa sänkyä. Miten voikaan olla huikeaa näpyttää tätä tekstiä ja painella sähköpostia menemään omassa työhuoneessa tilavalla työpöydällä ja vielä ergonomisesti persuus läntättynä ihan oikeaan työtuoliin. Olen loppupeleissä aika tylsyyttä rakastava ihminen, ja onnellisimmaksi minut saa arjen pienillä asioilla, ja usein vedänkin ihan hullut kiksit maailman tavallisimmista asioista. Ei ole todellakaan harvinaista, että meitsi ryhtyisi kirjaimelliseen voiton tanssiin ihan vain höyryävän iltapäivän kahvikupposen tai jalkaan sujahtavien lempparivillasukkien vuoksi. Voitte kysyä vaikka Jumpalta, haha. 😀
Jetlagin pirulainen on kyllä iskenyt aika lujaa tähän likkaan aiempien Ameriikan matkojen jäljiltä kotipuoleen palatessa, ja toivon hartaasti, että nyt päästäisiin vähän helpommalla. Yleensä tällä likalla on kuitenkin kuuppa sekaisin tuttuun tapaan vielä monta päivää paluun jälkeen. Menkööt taas näin, jos menee, ja onneksi tiukalla kahvilla ja surkealla huumorilla voi vähän vauhdittaa hyytynyttä kuin ryytynyttäkin menoa. Viime yö kuitenkin kulki suhteellisen hyvin, ja sammuttuani kuin nuijanukutuksella yhdentoista aikoihin painelin vain yhdellä 1,5h kukkumisella täysillä hirsillä puoli kymppiin asti ammulla. Oi jospa tuo jetlagaaminen menisi näin helposti niskalenkkiotteella tainnuksiin, ja voisin jatkaa elämääni tässä todellisuudessa ja aikavyöhykkeessä virkeänä kirmaillen.

Olen myös onnesta vähintäänkin soikeana, koska pääsen sattuneiden yllätysten kautta krebaamaan isosiskoni häihin tänä viikonloppuna ja tyhjentämään kakkupöytää tanssijalka vipattaen. Jetlagin on siis ihan totta parempi nujertua tällä kertaa helpolla, koska viikonloppu tulee olemaan äärimmäisen rankka kaikkien hääjärjestelyiden keskellä, sillä perhe on ihan aikuisten oikeasti ehkä pahin, haha! Kaikella rakkaudella. <3 Noh, mutta asiat tärkeysjärjstykseen, eli nyt mä lähden tästä metsästämään kaupoista Ingman Creamyn uutuutta. Cookies & Creme, mä niin etsin sut käsiini!

Kesäistä loppuviikkoa jokaiselle kotihiirelle sekä reppureissajalle!

Kurkkaa myös: Kun kaikki ympärilläsi ovat superihmisiä paitsi sinä

Edellinen juttuni: 3 kovaa pakaralle – Näillä lisäisku treeniviikolle!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen