KOIRAN TAPATURMA & LEIKKAUS – PÖPÖN VOINTI NYT

Kun koiralle sattuu, niin on se myös ihmiselle kova paikka. Meidän pieni seitsemän kuukauden ikäinen päästäisemme otti ja läväytti itsensä touhuissaan kyljelteen katukiveen ja huuti kuin synti rikkoessaan jalkansa. Menihän siinä neljä päivää ihan hämmenyksissä ja huolesta sekaisin lääkäreissä ravaten ja ajellen pitkin Pirkanmaata kuskaillen potilasta paketoitavaksi, kuvattavaksi, lääkittäväksi ja lopulta puukolla operoitavaksi. Meni vähän omatkin aikataulut uusiksi, ja parin dediksen kanssa joutui kyllä säätämään, kun elämä heitti taas vaihteeksi muuttuvia tekijöitä kehiin. Ja vielä sellaisia, joihin ei tosiaan osannut varautua.
Viime viikon keskiviikkona suoritettu operaatio meni erittäin hyvin, ja mitä nyt opiaattipäissään tuijotteli tuntikausia seinään pienet mustat silmät totaalisen lautasina ja kieli pilkottaen pihalla, eikä reppana tajunnut muutenkaan maailman menosta ja meistä ihmisistä suuremmin mitään. Kuulemma olisi voinut pistää enemmänkin laulattamaan ja hourimaan, hah! Seuraavana aamuna sieltä alettiin jo hiljalleen varailemaan painoa takaisin takajalalle ja tongittiin lelukopan kätköjä taas maan pinnalle palautuneena ja innosta tohkeissaan. Jos jotain noilta eläimiltä voisi ottaa opiksi, niin hetkessä elämistä. Ei paljoa eiliset ja tulevat saati pienet kolotukset paljoa menoa hidasta saati mieltä lannista.
Jos missasit tube-videoni tapaturmapäivältä ja jälkimainingeista, niin tässä vähän taustaa ja ajatuksia suoraan tilanteen ääreltä.

Nyt tuo vesseli vetää taas näppärästi nelivedolla jalkansa sisässä rautaimplantteja ja pinnassa komeasti karvoista kynitty nahkasukka tikeillä varusteltuna. Seistessä vielä monesti jalka roikkuu ilmassa, mutta liikkuessa kinttu on jo messissä mukana. Tötteröä ei onneksi kaulaan ole sen suuremmin tarvinnut virittää, sillä kuono on pysynyt hämmentävää kyllä irti leikkaushaavasta, vaikka pari muussa menossa purkautumaan päässyttä tikkiä tuli askarreltua pinsettien avulla olohuoneessa takaisin umppariin. Tulevana maanantaina poistetaan tikit, ja parin kolmen viikon päästä poistetaan rautatikut jalan sisästä, ja tässä vaiheessa voi myös todeta, että onneksi on vakuutukset kunnossa.
Siinä taas saa verrata ihmismielen ja eläimen suhtautumista asioihin. Kun tuo karvainen vatipää murtaa kahdesta kohtaa jalkansa ja luut ristissä paukuttaa siilien ja muiden koirien perässä jalkaansa neljä kertaa suurempi pötikkä kintussaan ilman huolen häivää nysähäntä väpättäen, niin tulee mietittyä, että miksi tässä itse murehtii. Koira kun ei ole edes moksiskaan, ja raahaa vinkulelua väkisin jalkojen juureen, että mikset nyt jumankauta voi heittää sitä mulle. Yritä siinä sitten koiralle ilmaista, että lääkärin määräyksestä eilen murtuneella ketaralla ei sitten saisi vielä riehua.

Pöpö voi siis suorastaan hämmentävän hyvin, ja tuo yllä olevissa kuvissa komeileva riemunkeltainen paketti on muisto vain. Tapahtuneesta muistuttaa lähinnä karvoista kynitty jalka ja tikit, joita ei edes meinaa heti huomata pienellä olennolla. Toki vielä on muistuteltava itseäkin, ettei pidempiä lenkkejä kannata suditella toipilaan kanssa ja hurjimpia leikkejä olisi syytä vielä vältellä.
Kiitos eläinlääketiede. Kiitos myös Tampereen Pispalan Reviirin mahtava henkilökunta ja Toijalan Ortopet Pöpön parsimisesta kokoon ja myös omistajan mielen tasapainon hoitamisesta. <3

Ihanaa ja rapsun täyteistä viikonloppua!

Tsekkaa myös:
Milloin lapsia? Hauiksen mitta? Snäppi Q&A
& Iltasanomien kommenttiboksi kertoo totuuden!

Edellinen juttuni:
Miten suunnitella toimiva & tehokas treeniviikko?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram