JUHANNUS PITKÄN KAAVAN KAUTTA

Juhannus on nyt paketissa, ja voi veljet teki gutaa. Perinteeksi meillä onkin muodostunut kokoontua frendin mökille porukalla juhannusta viettämään, ja tästä en hevillä luovu. Kaksi vuotta sitten Miami Beachilla juhannuksena kisareissulla istuessani vannoin, etten enää koskaan vietä juhannusta ulkomailla, ja haikailin vain saunan, suomalaisen järviveden ja kaveriporukan perään. Ei maistunut silloin istua palmun alla, vaan oikeastaan jopa ketutti. Olen ehkä liian suomainen.

Mä olen arjessa aika rutiineihin kangistuva ihminen (vaikka oikeastihan mä rakastan niitä), niin on tehnyt melkoisen höpöä vääntää tietovisojen parissa puoli kolmeen asti yöllä. Ruokaakaan ei ole tarvinnut säännöstellä, ja sanotaanko, että on tullut syötyä enemmän kuin hyvin. Juhannus on kuitenkin mulle kuin joulu. Sillon ei safkasta tingitä, vaan annetaan käden käydä kulholla ja likan painella santsikierrosta kumpu pingottaen. Uh.

Ruokatorven lisäksi aktiivisuutta löytyi ylipäätään juhannuksena yllättävän paljon koko ruhosta. Kun jengissä oli tänä vuonna maailmaan vastikään pamahtanut uusi vajaa kuukauden ikäinen Suomen kansalainen, niin menossa oli ehkä havaittavissa myös oikeastaan aika luonnollista rauhoittumista, vaikkei nyt ikinä mitään kovin villiä meininkiä olekaan pistetty. Tämän vuoksi lenkkitossu on sutinut oikein mallikkaasti useampana päivänä sekä lähikylällä poikettu salireissulla. Koska hei. Eihän ole mitään parempaa, kuin ottaa soijat pintaan ja painella suoraan järveen viilentymään. Ei tarvita suihkuja, kun luonto hoitaa homman.

Juhannusperinteitä

Seppeleet ja juhannustaiat skipattiin jo kättelyssä. sen sijaan uuden juhannusperinteen aloitus parisoutukisoilla oli kuitenkin luokkaa ”paska reissu, mutta tulipahan tehtyä”. Hirveän hyvä idea lähteä aikaa vastaan soutuveneellä kiertämään saari ja takaisin, kun tuuli kääntää koko ajan venettä niin, että käytännössä soutuliikettä oli tehtävä äärimmäisen epäsymmetrisellä lihastyöllä. Vasen puoli selästä huutaa hoosiannaa, soutaja itse ”v***u mitä paskaa” ja pelkääjän paikalla ”kuollaankohan me tänne”.

Ei hävitty kauniimman puolen edustajina kuin kolme minuuttia voittajille, joilta puolustukseksi löytyi erikseen tahdinhuutaja ja psykedeelisen potkiva soutumusa matkassa (väitän, että Prodigyn tahtiin mäkin olisin päässyt kovempaan beast-mode-soutu-zoneen). Not bad, ja olisihan sen puoli tuntia elämästä huonomminkin voinut käyttää kuin soutuveneessä vänkäämällä. Ensi vuonna uusiksi. Ehdottomasti, koska ne paskimmat ideat ovat toisinaan niitä parhaimpia.

Koska juhannus olisi kiitänyt muuten salamana ohiste, niin venytettiin lokoisaa mökkielämää vielä tiistaihin asti, koska kerrankos sitä. On ollut aika messevä tunnelma, kun on pystynyt irtaantumaan duuneista ja velvollisuuksista lähes täysin. Toki maanantaina ja tiistaina availin hieman läppäriä, mutta oikeastaan siksi, että iski pieni into. Aamut olen alottanut nakkeuinnilla raikkaassa järvivedessä ja illat päätetty sauna-järvi-raviin. Jos joskus olisi mitään saumaa omistaa asunto järven rannalta, niin tarttuisin tähän heti. Niin paljon mä rakastan vettä elementtinä ja suomalaista järvimaisemaa. On vaan onni olla suomalainen (ja että kaverilta löytyy näin höllivä mökki, hah).

Nyt illasta Volvon nokka kohti Tampesteria, sillä velvollisuudet taas kutsuvat huolella latautunutta likkaa. Valmennushommia, remonttisuunnittelua, valmennusmateriaalien työstämistä ja perjantaina koulun penkille voimavalmentajan koulutuksen oppeja kupoliin imemään, eli ei voi valittaa, koska kivat jutut kutkuttelee persieen alla.

Alle kaksi viikkoa, niin päästään taas mökkitunnelmaan Johanneksen suvun mökille, ja voi jehna miten mä odotankaan jo sitä. Kyllä Suomen kesä on ihana.

Paukkuja viikkoon just sulle!

TSEKKAA MYÖS:
Miten yhdistää kesä ja salitreenit?

EDELLINEN JUTTUNI:
Lähtikö syöminen taas käsistä? Mikä neuvoksi?

♥  MUUALLA:  ♥
PROVE-valmennukset // YouTube // Bloglovin // Instagram