Jouluksi pakkopaitaa ja kisahaaveita
Ensimmäistä kertaa elämässäni heräsin aattona jostain muualta kuin lapsuudenkodistani, ja ensimmäisen kerran myös sammuin vatsankumpu täynnä jossain muualla. Jumpalla ja mulla on tosiaan nyt kymmenen yhteistä Joulua plakkarissa, mutta yhtäkään ei olla tähän mennessä vietetty samassa osoitteessa. Nyt kuitenkin en ollut enää joulupoppoomme nuorin veijari (26 vuotta siihen meni), vaan porukoiden tykönä punkkasivat myös vajaa puolivuotiaat pullaposkiset kaksostytöt. Koin siis viisaaksi ajatukseksi hilpaista yöpymään vartin ajomatkan päähän anoppilaan, jossa uni maistui takuuvarmasti kertaakaan katkeamatta. Täti otti siis yön ajaksi pestistään ritolat, ja jotta päivällä jaksoi pärryytellä senkin edestä menemään.
Olin ilmeisesti ollut kiltteyden perikuva kuluneena vuonna, sillä pukki toi ihania lahjuksia. Uuteen asuntoon saatiin todella tarpeellisia ja toivottuja täydennyksiä sekä mm. parit pätevät treenivermeet löytyivät pakettien kätköistä. Koska Jouluna ei saa unohtaa myöskään itseään, niin ostin aattoaamuna itselleni lennot ja majoituksen toukokuulle Torontoon, josta starttaa meitsin ensi kesän Pohjois-Amerikan kisaturnee. Miamiin tsekkailin myös jatkolennot ja majoituksen valmiiksi, mutta jäivät vielä siltä erää hankkimatta, kun ajattelin kysellä herra Leivoksen mietteitä. Aattoillan selvittelyn pohjilta näytän saavani Jumpan matkaani Miami Beachille huljuttelemaan varpaita Atlantin kirkkaaseen veteen ja kisaorjaksi samaisen lokaation pro-skabaan. Jau! Chicagoon ja Vancouveriin jatkan sitten näillä näkymin yksinäni. Terapeuttinen kisakesä siis tulossa. En malta odottaa!
Mutta voihan hitsin pimpulat, kun itsellä olisi hirveä toteuttamisbuugi päällä, ja ei meinaisi malttaa enää millään pysyä paikallaan saati rauhoittua kiroilemaan sukulaissuhteita vaarantavien armottomien lautapelisessioiden äärelle. Tämän hetken “To do”-lista on pidempi kuin natiaisten toivelista pukille, ja kotona Tampesterissa odottaisi se uusi oma asunto, jonka parissa riittäisi vielä hommaa vaikka muille jakaa. Vapaaohjelmaakin haluaisin päästä tykittämään oikein olan takaa kerran koreografia on jo hyvällä mallilla miltei kasassa.
Normaalisti olen suorastaan mestari ottamaan lonkkaa ja lojumaan potsjolot sohvan pinnassa kiinni makuuhaavoja hankkien, mutta nyt on vain hävytön määrä huippujuttuja sekä kiinnostavia prokkiksia horisontissa. Löytyykö keltään pakkopaitaa tai rauhoittavia? Täytyy varmaan lähteä salille vinopenaa puskemaan ja ajatuksia selventämään. Jos sulla on treeni-ideat hakusessa, niin tsekkaa mun valmiiksi kokoamat treeniohjelmat täältä! Mutta hei, Jouluna saa myös löhötä, jos siltä tuntuu. 😉
Edellinen juttuni: Tarvitseeko jouluähkystä selvitä?
Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen