MITÄ KUULUU? AUTOKAUPOILLA & KODIN EHOSTUSTA

Jau jau jauuu! Miten menee murmelit? Nyt sunnuntaina pää alkoi lyödä kaikesta järjellisestä sen verran tyhjäkäyntiä, että päätinpä iskeä kehiin vanhan liiton hölöttelypostauksen ihan vain siitä, mitä tänne talouteen kuuluu keskittyen lähinnä allekirjoittaneen hanuriin. Taisi olla meinaan sen verran osuva viikonloppu, että vintti todellakin kiittää (ja kuittaa). Nonni nonni, että pysyttäisiin siinä luvatussa aiheessa, niin sukelletaan sinne kuulumisten ja oman sielunmaailmani sisällön kimppuun oikopäätä, tuoooosta noin!

SISUSTUSVIMMA VS. SEKASORTO

Perjantaina päästiin koeajamaan frendin uusi ulkojacuzzi, ja siinä tähtitaivaan alla pakkasessa värivalojen ja kuumien poreiden kutkutellessä persposkia alkoi pieni oman kodin uudistusfiilis iskeä. Koska tuohon meidän parvekkeelle ei ihan poreallasta saa iskettyä, niin haaveilut oli pakko suunnata sisätilan neliöihin. Tuon oman kaupunkihuushollin ehostus on ollut paussilla jo hetken aikaa ensinnäkin tuon oman elämän hässäkän vuoksi (häät, duunit, koiranpentu jne.). Toisekseen ollaan vähän latailtu isompaa paukkua kesällä odottavan putkirempan kohdalle. Kun kylppäri ja pienempi vessa saadaan päivitettyä 2010-luvulle, niin ajateltiin siinä samassa konkurssissa heittää myös keittiö sekä makuuhuoneiden kaapistot uuteen uskoon.
Tätä räjäytystä ennen voisi riipaista ilmoille jotain vähän helpommin lähestyttävämpää, ja omat sormet syyhyävätkin jo. Ehostusta ajatellessa ensiksi oli todettava, että koko kämppä vaatii totaalisen puhdistusoperaation. No nyt sunnuntaina onkin pärryytelty imurilla, pölyrätillä ja luutulla sekä hävitetty tavaraa aivan laittoman paljon. Vaikka jonkinlaiseksi minimalistiksi sitä nuoruusvuosien materialistihulluudesta onkin muovauduttu, niin perskules sentään, miten sitä tavaraa (ja villakoiria) voikaan kahden ihmisen talouteen kertyä. Härreguud.
Kaapit ja laatikot tuppaavat muovautumaan organisoinnin pettäessä melkoisiksi aikapommeiksi, ja menon muistuttaessa Tsernobylia jokaisen luukun ja laatikon avautuessa, niin sekasotku alkaa leviämään muuhun kämppään kulovalkean lailla. Kun et enää keksi, minne saisit mahdutettua teippirullan tai jalkarasvatuubin, niin ollaan jo pahassa pinteessä. Kohtalotovereita?

Noh, nyt kun kämppä kiiltää, niin seuraava projekti onkin iskeä tuliterät Suomen voimistelutuotteen puolapuut ja leuanvetotanko paikalleen (ayyy mami), sekä riipaista valkoiseen olohuoneeseemme rosoisempi harmaan sävyinen tehosteseinä. Pohdinnassa on tällä hetkellä Tikkurilan Tunto-maaleilla leikittely, mutta katsotaan millainen sirkus ja sekasorto tästä(kin) saadaan lopulta aikaiseksi. Ajattelin laittaa tähän ehostusprojektin aikarajaksi yhden viikon, eli ensi sunnuntaina olisi parempi olla homma hoidossa! 😀

PÖPÖN SKILL LEVEL 100

Yksi tämän viikonlopun onnistumisista kilahtaa tuohon meidän yhden kilon siikaan. Onnistuin opettamaan Pöpön juuri ryömimään, joten nyt alkaa temppurepertuaari tällä vatipäällä olemaan ihan kiitettävällä tasolla ainakin, jos miettii, että tämä CV on pistetty kasaan vain kolmessa viikossa. Tämän uuden skillin lisäksi istu, maahan, ympäri (molemmilta puolilta), anna tassu, jätä/saa ottaa, seiso ja läpsy (molemmat tassut meitsin yläfemmaa vasten) onnistuu jo käskystä, joten kyllä muuten kelpaa kikkailla!
Ei ole ihan eilisen teeren likkoja tuo chihun pierulainen, vaikka välillä tuota touhotusta seuratessa miettii, että ei tuolla pähkinän kokoisissa aivoissa välttämättä ihan liikaa rattaita pyöri. Myös muutakin on opittu, sillä perjantaina kuulin tuon veijarin ensimmäistä kertaa haukkuvan, kun tämä vihdoin hiffasi peilikuvansa. Tänään taas muristiin huonekasville (?), eli ei nyt ihan liikaa voi noilla hoksottimilla lähteä hevostelemaan. 😀

AUTOKAUPOILLA

Meidän uskollinen Citrôen C3 alkaa olemaan jo maantiensä päässä, ja näin aikuispisteitä rohmutessa ollaan jo hetken aikaa pohdiskeltu, että auton päivitys olisi hiljalleen kohdillaan. Vaikka kaupunkiajossa tuo näppärä kauppakassi on ollut aivan todella kovaa valuuttaa, ja pienellä tilaihmeellä ollaan saatu kotiinkuljetettua jopa meidän kuuden hengen ruokailuryhmä, niin joskus on vain mentävä elämässä eteenpäin. Motarilla kun tuo pirssi ei ole kovinkaan miellyttävä sähikäinen, niin vaihtoehtoja voisi katsella.
Autoistahan minä tiedän lähes yhtä paljon kuin Burman simpansseista, joten juksuttaisin ja lujaa, mikäli väittäisin olleeni innolla lähdössä autokaupoille. Meidän iskä on aina ollut täysverisiä mersumiehiä, ja perintönä tämä mersufiilistely on tarttunut meikäläiseenkin. Autokaupoilla lauantaina pyörittyämme todettiin, ettei Mese-mallistoista löydy meille mitään iskevää, ja kovasti nuo Audit tuntuivat iskevän parhaiten meidän näppiemme rattituntumaan. Vielä ei saatu ostohousuja jalkaan, mutta aletaan olemaan jo lähellä!

Tämä viikonloppu oli jollain tavalla todella osuva. Mitään suunnitelmiahan ei todellakaan ollut, mutta jotenkin se vain sujahti salamana ohitse ja menoa riitti! Ensi viikolla riittääkin lisää kaasujalkaa ja hässäkkää, mutta täytyy kyllä todeta, että kun vauhtiin on päästy, niin mikäs siinä! Tiedossa olisi jonkin verran reissaamista, palavereja, duunia, kuvaushommia, perheilyä, saunailtaa sekä treenihommia moneen lähtöön. On muuten todella jees, että vaikka kalenteri huutaa aika täyttä häkää, niin alkuvuodesta hihasta (ja hiuksista) nykinyt stressi on ehkä vihdoin alkanut hiipumaan. Toivotaan, että tämä trendi jatkuu, sillä tähän voisi vaikka tottua!

Virkeää viikonvaihdetta just sulle! Pus!

Vilkaise myös:
Meidän asunto – Hutiostos vai napakymppi?
& En pysty valmentamaan kaikkia somessa

Edellinen juttuni:
Mitä päälle treeniin? Parhaat treenivaatteet x 7

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen