Mitä kuuluu Piude? Kuis pissii ja sitä rataa? Nyt pistelen brain stormina tulemaan vähän sopivan rehellistä tajunnanvirtaa kuuppani kätköistä. Jaa miksi sopivan rehellistä? No koska vähän tässä ketuttaa, kun ei täällä blogissa ei voi liian avoimesti kaikesta jauhaa. Ei sillä, että haluaisin jakaa joka ikisen ajatukseni ja yksityisasiani kaiken kansan toljotettavaksi (en halua), mutta kun tuntuu, että toisinaan lähes jokaista allekirjoittaneen kuulumista koskee jossain määrin asiat, joita ei syystä tai toisesta voi ääneen täällä sanoa.
Joko A) niihin liittyy jollain tapaa aina muita ihmisiä B) jonkun yksityisyyden rajan haluan pitää, vaikka osan jakamisesta voisikin olla vertaistuellista arvoa monillekin ja C) haluan pitää osan itsestäni ihan vain itselläni ja nimenomaan kunnioituksesta itseäni kohtaan. Esimerkiksi tiesinhän mä sen jo pitkät päivät, että urheilu-ura on purkissa, mutta koin sen itselleni niin tärkeäksi ja arvokkaaksi asiaksi, etten halunnut siitä alkuun missään huudella. Niin hei ja D) säästän jo suoraan itseäni (ja tonnin seteli-ilmettäni) siltä, että joku tulee huutelemaan kommenttiboksiin, että olet täysi dille, haha (niin olenkin, entäs sitten?) 😀

MITÄ KUULUU?

Noh, mikä taas vaihteeksi on kuormittanut omaa aivokapasiteettia ja laittanut aivosolut kolisemaan toisiaan vasten ilman sen suurempaa lopputulemaa, on tulevaisuus. Jullatuus. Yllättikö? No ei ainakaan minua, hah! 😀
Nyt kun vähänkään rehellisesti asiaa avaan, niin en välttämättä halua olla ”pelkkä kasvo” koko lopun elämääni. Tai en tiedä vaikka haluaisinkin, mutta ihan varmaksi en osaa sanoa. Vaikka ei tällä pelkällä lärvillä itsessään massia ovista ja ikkunoista pukkaa, niin työsuoritteeni loppupeleissä suurimmaksi osaksi kohdistuvat jollain tavalla siihen, että olen minä.
Minä kirjoitan, minä kuvaan, minä esiinnyn kuvissani tai videomatskuissani. Mun lärvi, mun ravitsemusfilosofiat, mun mielipiteet ja mun kerryttämä tietotaito läväytettynä tekstiksi ja mun kevyemmät hölinät. Minä minä minä. Joskus olisi vain ihana olla ilman mitään naamaa, ja painaa hösseliksi ihan vain taustan pimennossa. Töitä kuitenkin riittää, eikä mikään tule lähellekään ilmaiseksi tässä duunissa. Ei ainakaan tällä(kään) lärvillä. 😀

Bloggaamista en todellakaan ole lopettamassa, sillä nautin etenkin tästä kirjoittamisesta ja luovasta prosessista aivan to-del-la suuresti. Ja vaikka juuri kitisin tuosta omalla lärvillä esiintymisestä, niin kyllä siitä kuitenkin jollain tavalla tykkään, kun se tapahtuu täällä omilla ehdoillani ja oikeassa paikassa. Jotain vastapainoa tähän kuitenkin kaipailisin, mutta sekin mietityttää, mihin omat resurssit riittävät, ja milloin olisi syytä vain tyytyä siihen mitä on, ja nauttia elämästä, kun kaikki on tavallaan todella hyvin. Perskules kun elämä on vaan niin hemmetin vaikeaa välillä, hah! Tai sitten on vain vaikeaa olla minä. 😀
Nyt kun oma urheilu-ura on pistetty purkkiin, niin jokin tuossa urheilupuolessa on alkanut vetämään ihan uudella tapaa puoleensa. Pientä askelta olen jo ottanutkin tuonne taustajoukkojen ja perseestä potkimisen puoleen kaikessa hiljaisuudessa. Jossain määrin urheiluvalmennus kiinnostaisi kovastikin, ja onhan sitä tässä elämässä tullut ennenkin tehtyä tavalla tai toisella, ja tuntuisi, että nyt vasta sitä annettavaa tosiaan olisi.
Alkusyksystä nyt ainakin aloitan psyykkisen valmennuksen koulutuksen, koska henkinen puoli kilpaurheilussa on ollut aina itselläni kovassa arvossa, jonka lisäksi henkinen puoli myös työelämässä on meitsistä aika kova juttu. Kandin työni tein myös stressin hallintaan ja henkiseen työhyvinvointiin keskittyen, niin tämä on asia, josta luontaisesti diggailen aika lujaa. Vintiltä se kaikki lähtee olit sitten tavan tallaaja, kilpaurheilija tai raskaan työn raataja, eikä oppi tässäkään asiassa ojaan kaada.

Yksi asia, joka tässä elämässä ja tulevaisuudessa viipottaa ristiriitaisesti mielessä, on tietynlainen vaurauden tavoittelu. Ei sillä, että haluaisin rikastua ja pyyhkiä satasilla hanuriani, mutta jossain vaiheessa haluaisin pystyä vielä olemaan niin, että ei tarvitsisi aina painaa täydellä höökillä eteenpäin ja oma elämä hamaan tappiin asti olisi taloudellisesti turvattu. Tämä vaurauden jahtaaminen on vain ikävästi ristiriidassa sen kanssa, että haluaisin myös oppia nauttimaan elämästä vähän kevyemmin. Niin, ettei aina tarvitsisi muka olla tekemässä jotain. Yrittäjänä kun vähän koko ajan on sellainen fiilis, että koko ajan olisi työnsarkaa, jonka parissa tykittää, eikä koskaan tule valmiiksi.
Sitten mausteeksi kun tähän soppaan nimeltä ”elämä” heittää sellaiset lusikat kuin ”minä itse” ja ”se kaikki muu olennainen elämä”. Elämässä on meinaan muutakin kuin työ, mutta se vain tuntuu määrittävän meitä jokaista tavalla tai toisella. Joskus se perhekin ”pitäisi” perustaa, ja onhan se nyt selvää, että naiselta se vaatii henkisesti ja etenkin fyysisesti eri tavalla sitoutumista ja panosta kuin mieheltä, ja kyllä. Se vaikuttaa melkein väkisinkin työhön ja uraan enemmän juuri sen naisen osalta. Jodelissakin jo kuulemma veikkailtiin mun urheilu-uran päättymisen ilmoituksen kohdalla, että nyt on Leivosten perheessä pullat uunissa, mutta hutiin nyt meni, hah! Noh, aika näyttää milloin sitä perheelliseksi ruvetaan, ja onhan meillä jo tuo vähän varjossa kasvanut ja antennivikainen karvaeliö elämää rikastuttamassa.

Noh, tällaisia aatoksia täällä päässä on pyörinyt viime aikoina. Muutamia projekteja tässä on mahdollisesti käynnistymässä hiljalleen liikenteeseen, ja elämä tuntuu pyörivän ja uudistavan itse itseään lähes automaattisesti taustalla. Enpä vuosi sitten osannut ajatella, että olisin tässä ja nyt, ja ei tarvitse montaakaan vuotta taakse päin kulkea, että olisin nauranut huutonaurua vuoden 2018 ennusteelleni. 😀
Ja plah. Turha siis liikaa miettiä, ja kunhan tekee elämällään jotain, niin kyllä se jonnekin vie. Ja tässä ja nyt on oikeasti ihan hemmetin hyvä. Eivät ole kauhuskenaariot toteutuneet, tai jos ovat, niin lopputulema ei ollutkaan tasoa ”Tsernobyl” vaan oikeasti loppupeleissä jotain entistä parempaa.

Virkeää viikon aloitusta just sulle!

Kurkkaa myös:
Netissä voi levittää täyttä ravintoskeidaa
& Kun sun työ ei ole millään tavalla arvokasta

Edellinen juttuni:
6 x Parhaat kirjavinkit

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram