PALJASTUKSIA MUN JA MIEHEN EKALTA VUODELTA
Sisältää mainoslinkkejä *
Meidän kahden tarina on alkanut jo yli kymmenen vuotta sitten Jyväskylästä, eli otetaanpa otsikon mukaisesti pieni katsaus menneisiin. Tikulla silmään joka vanhoja muistelee, ja ketut! Välillä on hauska myhäillä vanhoille hyville ajoille ja repeillä huikeille muistoille. Tapahtumat sijoittuvat vuosille 2007-2008, ja tähän aikajanaan osui myös meidän parisuhteen ensimmäinen vuosi.
PALJASTUKSIA VUOSIEN TAKAA
Minä pamahdin kuusitoistakesäisenä Jyväskylän Norssiin liikuntaluokalle, ja ennen koulun lukion alkamista alkamista kävin kuolaamassa IRC-galleriassa tuon miehen kuvia, sillä tsekkailin, millaista jengiä ylemmiltä liikuntaluokilta löytyy. Ajattelin kyllä suoraan, että mies olisi aika eri liigassa, mutta saihan siellä kyyläämässä käydä, heh!
Pidin Johannesta lukion alussa kuitenkin ihan täytenä k*sipäänä, koska näin sen repeilevän kauempana telinevoimistelukaverinsa kanssa mun siskon epäonnistuneelle akrobatiasarjalle. Voi että, mua kiristi pantaa sillä hetkellä!
Johannes toimi urheiluseurallamme (ja siten minulla) akrobatiavalmentajana, ennen kuin alettiin seurustelemaan. Ja itseasiassa se olin minä, joka pienellä ehkä pienellä taka-ajatuksella soittelin Johannekselle, ja hankin tämän telinevoimistelijan vetämään volttitreenejä kehiin. Oltiin siis tutustuttu paremmin ensimmäisen lukiovuoteni jälkeen rantalentispeleissä, ja totesin, että tämä jantteri oli oikeasti täydellisen kaukana niistä kertyneistä ennakkoluuloistani, hah!
Kun Johannes ekaa kertaa tuli hakeen mua meiltä kotoa (tällä oli ajokortti ja mulla ei, koska olen 1,5 vuotta nuorempi) niin meidän äiskähän päätti aiheuttaa hämmennystä paukkaisemalla oven auki ja tokaisemalla tiukasti ja tuimalla ilmeellä että ”Meidän Piiahan ei lähde mihinkään!” Mies pääsi heti kiinni meidän äiskän kieroutuneeseen huumoriin, mutta anoppi onkin sitten saanut takaisin tässä vuosien varrella, koska mieshän yrittää vetäistä tätä koko ajan höplästä asiassa jos toisessakin.
Lukioaikoina käytiin aina perjantaisin ostamassa Lidlistä muovikassillinen rehellistä shittiä ja sikailtiin ittemme ähkyyn.
Lauantai-aamuna meni aina jämät. Yli tursuavasta kassista löytyi sipsiä, dippiä, karkkia, limsaa, jätskiä ja pakastepitsaa. Jumppa ottikin aika nopeasti sen 10 kiloa varteensa, haha! Mä taas keräsin myös sitä laardia, mutta urheilin kuin hullu ja syöden muutenkin kuin hevonen, niin ei ihan niin rajusti osunut (mutta kuitenkin osui). Eipä kyllä silloin haitannutkaan vähän reilumpi pehmo hanurissa ja vyötäisillä, kun treeni kulki kuin öljytty telkkä.
Lukion vikana vuotena meillä oli pari samaa bilsan kurssia. Mä tein kaikki muistiinpanot ja yritin panostaa, ja tuo vain kaiveli nenää ja veti lukematta (tai luki MUN tekemät muistiinpanot) selkeästi paremmat numerot kokeista kun minä. Niinkun miten? 😀
Jo ensimmäisen seurusteluvuoden aikana päätettiin, että kun meille jonain päivänä tulee koira, niin sen nimeksi tulee Pöpö. Sellaiset kymmenen vuotta eteenpäin toteutettiin kuin toteutettiinkin tämä, hah!
Tiesin kyllä jo heti alkumetreillä, että nyt osuin napakymppiin, ja tämä tulisi viemään vielä pitkälle. Olisihan sitä keskenkasvuisena voinut luulla omiaankin, mutta silti tässä oli ihan omanlaisensa perstuntuma. Hanurin kutkuttelu piti siis ihan paikkaansa, ja tälläkin onnellisella hetkellä paukutellaan kahdestaan (Pöpön kera) mökkimaisemissa. Muuten meno maistuu täällä korvessa, mutta hyttyset ovat melkoisia peräreikiä.
Mehevää viikonlopun odotusta! Pus!
KURKKAA MYÖS:
Mies avautuu: mikä minussa ärsyttää!?
& Olkkarin muutos – DIY struktuuriseinä
EDELLINEN JUTTUNI:
I’m back! Nolla treeniä ja paljon ruokaa
♥ SEURAA MINUA ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Heh, olipa hauska postaus. Meillä on vielä pari vuotta puolison kanssa matkaa tuohon maagiseen kymmenen vuoden etappiin. Meidän ensimmäinen vuosi oli kyllä, no, ehkä hieman turhauttavakin. Periaatteessa seurusteltiin, mutta oli se kyllä yhtä saalistamista, että sain (seurustelurintamalla kokemattoman) herra X:n sitoutumaan. Ja varmaan olin joskus hieman painostavakin – mutta jälkikäteen ajatellen hyvä niin 😀 Joskus sitä tietää, mikä on toiselle parasta 😉 Ja muuten, käytetäänkö tuota öljytty telkkä -vertauskuvaa yleisemminkin vai ootko keksinyt sen itse? 😀
Haa! Kiitos! Sinne kyllä propsit osuvista peliliikkeistä, ja joskushan sitä on otettava kohtalo omiin käsiin, sillä nähtävästi se tuottaa tulosta! 😉
Ja oon joskus kuullut käytettävän öljyttyä käkeä, mutta tykkään aina maustaa vähän sanontoja ja kielikuvia, hah! Harvemmin mitään itse keksin, mutta oma kieroutunut mieleni lähtee niitä automaattisesti vispaamaan. 😀