Sairaalassa jälleen eli ei niin yllättäviä uutisia

No hei.Tuleeko yllätyksenä että olen taas, jälleen ja uudestaan sairaalassa…

Kävelymatka lyheni 10-20 metriin, jonka jälkeen pitää levähtää. Soitin maanantaiaamuna neuron polille.Käsky kävi päivystykseen. Kerroin,että tänään en mene, vaikka olo on mikä on. Olin luvannut lapsille yön mökkireissun, enkä taas halunnut perua menoa taudin vuoksi. Onneksi reissulle lähti myös vanhempani, niin kävelymatkani pysyi hyvin lyhyenä ja sain myös levätä.

Päivystyksessä tuttujen verikokeiden oton ja tulosten odottelun jälkeen pääsin neurologin luo. Hänen konsultoiduttua seniorimpaa lääkäriä ( joka sattui olemaan neurologi, jota olen aina tavannut poliklinikalla, jossa hoitoani suunnitellaan) suunnitelmana oli uusi kortisonipulssissa antaminen. Myös marraskuuhun suunniteltu lääkkeen vaihtaminen saattaa muuttua. Gilenya tablettien sijaan minulle saatetaan kuitenkin aloittaa infusoitava Tysabri (aiheesta voit lukea lisää täältä).

Kortisonit ovat ensimmäisen kerran nostaneet verensokerit (olen odotellut, milloin se tapahtuu). Saa nähdä saanko insuliinia tänään laskemaan sitä. Pää on hassun kipeä. Kävin kävelemässä osaston ympäri. Matka oli lyhyt, mutta jouduin pysähtymään useasti. 

Selailen kokoontaitettavia rollaattoreja. Huoli lomalla sattuvasti relapsista ja toimintakyvyn laskemisesta on suuri – ja syystä. Usko taudin hidastumiseen on hiipunut aika lailla elämän oltua jatkuvaa relapsin ja jalkojen heikkenemistä viimeiset 5 kuukautta.

Palaan blogin pariin kotiuduttuani.