Pikavisiitti päivystyksessä, pääkipu ja pipo

(Scroll down for English summary)


Toissapäivänä jalat tuntuivat kirjoittavan taas irti toimintasopimustaan ja väsymys vain voimistui. Oireet olivat koko ajan pahentuneen sitten maanantain. Soitin neurologian polille. Nykyinen ms-lääkitys ja JC-virus positiivisuuteni on riskinä vakavaan aivotulehdukseen. Itsellä se riski on hyvin, hyvin pieni, mutta on kuitenkin olemassa. Sen takia ohjeena oli käydä näytillä päivystävällä neurologilla. Tuttu tavaroiden pakkaaminen laukkuun ja päivystykseen istumaan useaksi tunniksi. 

Ei tämä sitä tulehdusta ole (niin kuin arvelinkin) ja kuten itsekin ajattelin, ei oireet ole niin pahat, että kortisonilla niitä lähdettäisiin hoitamaan. Ohjeena oli ottaa rauhallisesti. Levähtää. Keskustelimme myös lyhyesti töihinpaluusta. Miltä se tuntuu? No, itse odotan jo aika kovasti, että pääsee töihin. Töihinpaluu alkaa kolmen kuukauden työkokeilulla (tästä aiheesta lisää). Epäilen kovasti, että en pystyn enää viiden päivän työviikkoon. Vaikka kotona hyvinä päivinä – joita viime kuukausina on ollut melkein joka päivä- jaksankin touhuta, on ne hidastempoisia ja tasoitettu tauoilla. Kotona myös ärsykkeiden määrä on hyvin vähäinen. Huomaan väsähtäväni hyvin nopeasti jos ihmisiä on omaa kotiväkeä enemmän. 

Jalkojen tilanteen lisäksi eilen iltapäivällä iski pahin migreenikohtaus, mikä minulla on ollut yli vuoteen. Eilen aamulla olin itkuinen. En ole ajatellut stressaavani, mutta alkuviikosta saakka mielessä on pyörinyt huoli ja ehkä se on nyt vaikuttanut ms-oireisiin ja omalta osaltaan myös migreenikohtaukseen. Miten kroppa voikaan noin herkästi reagoida pieneenkin stressinaiheeseen???

Eilisilta meni migreenilääkkeestä huolimatta oksennellen ja nukkuen. Tänään jalat ovat vetkulia ja aamu/päivä mennyt pääkivussa. 

Mutta, jotain naurun aihetta onneksi löytyy jokaiseen päivää. Elämää ei saisi muutenkaan ottaa liian vakavasti. Ulkona on pakkanen ja meidän englanninkääpiöterrieri alkaa tutista kylmästä jo syksyn koleassa ilmassa, koska rodulla ei ole lämmittävää pohjavillaa (ja minustahan on aivan ihanaa kun saa perheen pienimmälle hankkia eri säihin takkeja). Aamulenkille daddyn kanssa hauvalle laitettiin alle fleecetakki, päälle karvaloimi, jalkoihin tossut ja päähän pipo. Koiran ilme ennen lenkille lähtöä sai suupielet nousemaan meillä korviin. Kai sessu osaa jo aavistaa, että paljon vaatteita päällä tarkoittaa todella kylmää säätä. Tai ehkä sen miehisyys ei kestä vaaleansinistä pipoa… 😃

_________________________________________________________________________________
English summary of ” Quick visit to A&E, headache and a hat”: I had to make quick visit to see an on call neurologist the day before yesterday. My old ms- symptoms started to get worse and due to my current ms medication and my JC-virus positivity, it had to be checked that this is not PML – progressive brain inflammation. It is not. I just have to take easy. Rest. Yesterday I had the worse migraine attack in a year. I had a little cry in the morning and it could be my body just reacts so strongly to any stress factor. I thought I hadn’t been stressing but I did have a worry on my mind since last week. Could it be that? So last night I was vomiting as I always do with a migraine. Today my legs are like jelly and my head is still hurting.


In the photos is our English Toy Terrier. With almost -20 C degree he needs clothes on for walk. He is wearing fleece, winter jacket, little booties and a hat. The dog’s expression says it all. Not impressed. But boy, does he bring smile on our face. And as soon as he is out, he does not mind even the baby blue knitted hat.