Nukuin viime yönä neljä tuntia. Jo illalla alkoi tuntua kuin koko iho oli jotenkin tulessa. Nukkumaan mennessä se ihon polttelu alkoi muuttua raastaviksi hermokivuiksi. Ympäri kroppaa, päättäen matkan aina sähköiskun tapaiseen puristuksen jalkoihin ja käsiin. Hengittelin kivun läpi. Kipu helpotti ja kun ajattelin sen menevän ohi, yllätti uusi krappimainen kipu. Olin ottanut jo kaikki mahdolliset kipulääkkeet. Tämä on vain kestettävä. 

Vaikka olo oli aamulla kuin jyrä olisi ajanut yli, pääsin kuitenkin viettämään päivää rakkaan ystäväni kanssa. Lounas, kirpputorikierros ja pikainen valokuvien otto meren äärellä ennen kotiin paluuta. Kaikin puolin voimaannuttavat tunnit. Paljon naurua. Tällä jaksaa taas.

Kirpputorikierros oli turhankin kallis. Hyviä löytöjä. Olen uusinut vaatevarastoa. Ihoni kosketustunto tuntuu muuttuneen taudin myötä. Se on jotenkin herkistynyt. Ehkä siihen on syynä hermokivut, ehkä jokin muu. Koko kropassa tuntuu pahalta, jos vaatteet on jotenkin liian raskasta materiaalia tai ”liian ihossa kiinni”. Onneksi löytyy pehmeitä materiaalia ja liehuvia tunikoita.

Eksyin jokin aika sitten ” Dress Like Marie”– liikkeen nettisivuille ja nappasin kuvien ihanan sinisen mekon alesta itselleni. Mekossa on todella kauniit leikkaukset ja kerrankin vaatteen koko vastasi sitä, mitä se pitikin olla. Liike oli todella ihana uusi tuttavuus. Upea valikoima kauniita vaatteita suuremmissakin koossa, puhumattakaan erittäin hyvästä asiakaspalvelusta. Suosittelen lämpimästi nettishoppailun suuntaamista sinne. 

Mekko – Dress Like Marie

Takki – Lee Cooper, Sports Direct

Säärystimet – Ebay

Kengät – Dr Martens, Zalando

Olen pääsääntöisesti käyttänyt viimeiset pari vuotta mekkoja ja hameita. Niillä tarkenee jopa Suomen paukkupakkasissa. Kerrospukeutuminen, kerrospukeutuminen, tuo kaiken a ja o Suomen talveen. Tarpeeksi lämmintä alle legginsien ja alushameiden muodossa ja ohuemmankin hameen kanssa tarkenee yli 20 asteen pakkasissa. Tänään Oulussa satoi talven ensimmäiset lumet. Aamulla ruoho oli peittynyt ohueen lumiharsoon, joka kuitenkin suli iltapäivään mennessä. 

Ja jokseenkin tyhmänpöljä, kankeajalkainen ”mäsäläinen” (eli ms-tautia sairastava), jonka tasapaino heittää tuon tuosta, lähtee tietenkin märkien kivien päälle kapuamaan. Tyhmästä päästä valitettavasti saa kärsiä koko kroppa. Tai no tällä hetkellä kroppa kärsii päästä, jossa ms-tauti riehuu. Saatin ainakin makeat naurut ystävän kanssa.