Onko jokainen ihminen laulun arvoinen?
(Scroll down for the English summary)
Englanti oli kotopaikkani melkein 10 vuotta. Asuin kaikki nuo vuodet lounais-Englannissa, rannikkokaupungissa, lähellä Walesin rajaa sijaitsevassa Bristolissa. Niiden viiden vuoden aikana, jotka olen asunut takaisin Suomessa, Bristol on muuttunut. Ei kovin paljon, mutta muuttunut kuitenkin. Tutut paikat ovat sulkeneet ovensa, uusia liikkeitä auennut ja vanhan työpaikkani remontti näyttää olevan valmis. Suurin ero, mitä huomasin katukuvassa, on kuitenkin varsin surullinen.
Shelter hyväntekeväisyysjärjestön mukaan Englannissa yksi kahdestasadasta ihmisestä on koditon tai asuu puutteellisissa olosuhteissa. Yksi kahdestasadasta! Bristolissa näky kaupungin keskustassa oli itselle sydäntäriipaisevaa. Olihan niitä kodittomia näkynyt aiemminkin katukuvassa, mutta nyt kauppojen vieressä, porttikongeissa, katosten suojissa oli valtava määrä pahvilaatikko/makuupussi/rinkka- yhdistelmiä. Selvästi jonkun yöpymispaikka ja omaisuus (siksi niistä ei olekaan kuvia). Kaikki kodittomista ei nuku taivasalla, mutta niiden määrä on selvästi omaankin silmään kasvanut.
Viime vuoden lopussa BBC:lta tuli neliosainen sarja, juurikin Bristolista, huumeiden käytöstä ja niistä yksi jakso käsitteli myös kodittomuutta. Sarja ”Drugsland” löytyy youtubesta. Suosittelen sen katsomista, vaikka Bristol ei olisikaan tuttu paikka. Toista kodittomuus/huumeidenkäyttö näkökulmaa käsittelevää sarjaa Girls living on the streets of Brighton, suosittelen myös lämpimästi. Vaikka moni taivasalla yönsä viettävä on huumeidenkäyttäjä, on huumeiden syyttäminen kodittomuudesta varmasti runsassäikeisempi noidankehä. Mikä seuraa mitä?
Jokainen tekee valinnat elämässään ja vääristä valinnoista on jokaisen kannettava vastuu ainakin jossain määrin. Itse usein ajattelen (okei, saatan olla ylidramaattinen), että on puhdasta korkeamman suojelua, että itse en ole kauppaamassa itseäni Bristolissa huumerahaa vastaan. Käyttäydyin varsin itsetuhoisesti ja erittäin ajattelemattomasti sinä vuonna, jolloin muutin Bristoliin (se muutto itsessään oli parasta, mitä itselle tapahtui, mutta…)Jään helposti riippuvaiseksi asiaan kuin asiaan. Ei olisi tarvittu kuin joku toinen jannu, jonka olisin tavannut mieheni sijasta. Jannu, jolla huumeet olisi olleet elämässä (niin kuin hyvin, hyvin suurella osalla on Englannissa, ainakin viihdekäytössä )… no onneksi niin ei käynyt. Mutta, meistä aivan jokainen tekee virheitä elämässään. Toisilla vain on enemmän turvaverkkoa, selviytymiskeinoja ja mielenterveyttä selviytyä niistä. Toisilla ei.
Meidän loma oli monelta osalta myös erinomaista opetustavaraa 8-vuotiaalle esikoiselle. Hän huomasi kadulla nukkuvat ihmiset ja siitä seurasi mielenkiintoinen keskustelu esikoisen kanssa. Keskustelimme asiasta ja mitkä ovat saattaneet olla syitä ihmisen kodittomuuteen. Keskustelua ei kuitenkaan voinut jättää siihen. Mitä ME MUUT voidaan asialle tehdä? Rahan antaminen suoraa kadulla kerjäävälle on kaksipiippuinen juttu, mutta eikö näin ole ihan minkä tahansa tuen kanssa – lapsilisät mukaan lukien? Ei kukaan taida valvoa, mihin ihmiset ne laittaa. Vaikka huumeidenkäyttäjä varmasti käyttää ohijulkijoiden antamaa rahaa huumeisiin, pitää hänen myös syödä. Ehkä ei ole meidän asia arpoakaan sitä? Esikoinen vei muutaman kolikon kodittomalle toivottaen hyvää joulua. Hänestä se oli keskustelun jälkeen hyvä teko.
Keskustelin esikoisen kanssa myös siitä, kuinka kadullakin asuva ihminen on ihminen – yhtä arvokas ja tärkeä kuin me. Jos nyt laulu haluaa luikauttaa, niin kyllä, jokainen on laulun arvoinen. Puhuin esikoisen kanssa myös siitä, kuinka me voimme olla kiitollisia siitä, että meillä on ruokaa pöydässä ja saamme käydä nukkumaan katto pään päällä omassa kodissa. Asioita, jotka eivät länsimaissa Suomi mukaan lukien, ole enää itsestäänselvyys.
_________________________________________________________________________________
Summary in English: I lived in England, Bristol for almost a decade. Lots has changed since I lived there. The refurbishing of my old work place has finally been finished. Lot of stores and restaurant have closed their door and lot of new places have been opened. The one significant and very sad changed was seeing the increasingly large amount of homeless on the streets sleeping rough. Now according to Shelter organisation in UK, 1 in every 200 is homeless. That is too much.
My eldest noticed the homeless and it was great moment to teach him about compassion and how different life other people might live. We discussed the reasons that might have led to sleeping rough and what we can do about. Giving money is somewhat controversial as the money might be used for drugs. Then again it might also used for food. I don’t think it is our job to judge or question it. My eldest gave few coins to one homeless and wished him Merry Christmas. My eldest felt so good doing that. All of this was also a place to discuss thankfulness. We have lot to be thankful for: we have home and food on the table. Not something that everyone can take for granted (sadly this is increasingly happening in Western Countries that take pride on the well fare of people).
_________________________________________________________________________________
Summary in English: I lived in England, Bristol for almost a decade. Lots has changed since I lived there. The refurbishing of my old work place has finally been finished. Lot of stores and restaurant have closed their door and lot of new places have been opened. The one significant and very sad changed was seeing the increasingly large amount of homeless on the streets sleeping rough. Now according to Shelter organisation in UK, 1 in every 200 is homeless. That is too much.
My eldest noticed the homeless and it was great moment to teach him about compassion and how different life other people might live. We discussed the reasons that might have led to sleeping rough and what we can do about. Giving money is somewhat controversial as the money might be used for drugs. Then again it might also used for food. I don’t think it is our job to judge or question it. My eldest gave few coins to one homeless and wished him Merry Christmas. My eldest felt so good doing that. All of this was also a place to discuss thankfulness. We have lot to be thankful for: we have home and food on the table. Not something that everyone can take for granted (sadly this is increasingly happening in Western Countries that take pride on the well fare of people).